Siirry sisältöön
Kiirastuli

Olen ollut jo viitosluokalta asti kiusattu, muutimme silloin toiselta paikkakunnalta pois äidin työn perässä. Tällä uudella paikkakunnalla viitosluokan alkusyksy meni mukavasti, sain kavereita ja niin edelleen mutta sitten alkoi se kiusaaminen. Ensin se oli pientä nälvintää, ja porukasta pois jättämistä. En välittänyt enkä tosiaankaan kertonut kiusaamisestani kenellekkään. Kuutos luokalla se vain paheni. Minua nälvittiin, haukuttiin ja jätettiin yhä enemmän porukasta pois. Pojat olivat niitä jotka olivat aina äänessä.

Seiskaluokalla millä nyt siis olen on tapahtunut paljon asioita sitten viime syksyn. Ylä-asteelle siirryttyämme vaihdoimme tietenkin koulua. Pääsin parhaan kaverini kanssa samalle luokalle mill tuli pari entisen luokkamme poikaakin, valtaosa uusista oppilaista oli muista kouluista. Ensimmäiset viikot olivat ihania, en kullut haukkuma nimikkeitä enkä solvauksia, en ennen kuin minut taas keksittiin ottaa silmätikuksi. Minut joka en koskaan juo, polta tai muutenkaan tee mitään laittomuuksia.

Se alkoi ensin haukkumisella ja nälvimisellä. Sitten sen alkoi paisua loukkauksiin, huhujen kierrättämiseen ja maineeni mustamaalaamiseen. En enää pystynyt olemaan välittämättä, iltaisin joko itkin itseni uneen tai valvoin koko yön. Hetken ajan osasin pistää hanttiin mutta minut poljettiin aivan maahan luokkamme poikien johdosta. Paras kaverini ei edes yrittänyt auttaa. Ja pahin mitä sattui oli se kun hänkin alkoi kiusaamaan minua mutta saimme sovitua. Pian pari viikkoa sovinnon jälkeen kaverini hyppäsi taas kiusaajien kelkkaan. Aloin saada tekstiviestejä joissa minua haukuttiin ja kiristettiin. Kiusaamisestani oli tullut lähes kaikkien luokkalaisteni harrastus. Tässä vaiheessa en enää kestänyt vaan kerroin opettajalleni sekä äidilleni joka otti yhteyttä rehoriin.

Minulla oli niin paha olla että lintsasin koulusta monta päivää kunnes alkoi riittämään. Äitini otti ohjat käsiinsä ja lähti poliisin puheile. Siellä hän selvitti asiaa ja kertoi minulle poliisin sanoneen näin: ’Tyttäreenne kohdistuneet asiat riittävät täyttämään kunnianloukkauksen kriteerit.’

Ensin oli palaveri missä olin minä, opettaja, rehtori ja äitini. Keskustelimme asioista. Poliisi tulisi ensiviikon maanantaina käymään ja valistamaan vain meidän luokkaamme tässä asiassa. Myös jos minuun enää kohdistuisi yhtään haukkuma sanaa mikä olisi normaalia pahempi, saisin äitini kanssa nostaa kunnianloukkaus syytteen välittömästi.

Vielä on tulossa palaveri johon menen minä, äitini, opettajani, kiusaajani sekä heidän vanhempansa. Siellä juttelemme asiat halki. Olen koulussani nykyään yksin, selkäni takana supitellaan mutta en välitä. Koulua on vielä pariviikkoa jäljellä sitten alkaa loma. Saan silloin omaa rauhaa ja tarvitsemaani lomaa.

Toivon että saamme kiusaamiseni loppumaan. Olen saanut apua monelta taholta ja kiitän kaikkia niitä jotka ovat auttaneet minua. :) Tästä purkautumisesta tuli heti paremmalle tuulelle.

Ymmärrän..

Ymmärrän sinua täysin, minuakin haukutaan koko ajan! Onneksi sinä kerroit asiasta vanhemmillesi! Se auttaa varmasti paljon! Mielestäni ei kannata välittää jos toiset supisevat selän takana! Ajattele asia jotenkin positiivisella tavalla, esim että ne ovat vain kateellisia sinulle!
Kaveriasi en ymmärrä! Miten kukaan voi tehdä noin katalasti ja jättää yksin ku sinua kiusataan! Nyt ainakin tiedät että hän ei ole oikea ystävä. Mutta ei kannata huolehtia! Kyllä sinä löydät oikean sydän ystävän joka auttaa ja tukee sinua! Pää pystyyn ja pidä mukava loma! Voimia ja intoa lomalle (: !

Vastaa aiheeseen: Olen kiusattu

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top