Mun henkistä jaksamista syö stressi siitä, kuinka mun täytyy keretä paikasta toiseen. Oon nimittäin nuorisovaltuutettu, mulla on lautakuntapaikka ja oon tosi monessa työryhmässä. Sen lisäks harrastan teatteria ja oon srkn kerhonohjaaja. Koulussa menee ihan hyvin, ei sen suhteen ongelmia.
Nyt lähinnä oon ahdistunut, ja oon tosi iloinen jos saan peruttua päivän menot. Yleensä mulla on maanantaista keskiviikkoon ihan täynnä, tosin keskiviikko vapautui kerhon loputtua. Sen jälkeen loppuviikko on pelkkää lepoa, koska en ole vaan kyennyt mihinkään muuhun.
Välttelen nykyään yhä enemmän ihmisten seuraa, ja tuntuu että mulla ei oo tarpeeks aikaa pitää hauskaa kavereiden kaa. Käyttäydyn tosi hyökkäävästi, ja oon silti tosi rentona.
Oon muutenki tosi uupunut viikonloppuna olleen leirin jäljiltä. Oon ihan hajalla, ja mulla on kipee olo koko ajan. En kuitenkaan jaksa valittaa.
En kuitenkaan halua lopettaa harrastuksiani, koska rakastan niitä. Pitäisikö pitää hetki taukoa? Mikään ei oikein innosta (paitsi ruoka) enkä haluaisi enää tehdä muuta ku nukkua vaan. Veikkaan että monella on samankaltaisia kokemuksia.
Olet aivan oikeassa. Itse toimin Tukioppilaana, käyn isoskoulutusta ja muutenkin yritän olla kaikessa mukana. Aina välillä lyö yli, eikä meinaa jaksaa, mutta tehdessä sitä mistä tykkää saa paljon takaisin. viikonloppujen myöhäiset aamut ovat munkin päivänpaiste. Jos on tuntunut jo pitempään väsyneeltä ja voimattomalta, niin pieni tauko ei varmasti olisi pahitteeksi.
Hei,
Kuulostaa että olet ylirasittunut. Hetken tauko tekisi nyt varmasti hyvää sinulle. Kun voimat palautuvat kunnollisen levon myötä, niin silloin tekeminen tuntuu taas mielekkäältä. Kuuntele itseäsi ja omaa jaksamista. Ja yritä pitää yhteyttä hyviin ystäviin, syödä ja nukkua tarpeeksi. Ja rytmittää tekemiset voimien palauduttua niin, että et kuormitu liikaa.
Palasin tähän aloittamaani ketjuun puolitoista vuotta vanhempana ja viisaampana kertomaan, että olen löytänyt stressinhallintakeinoja, jotka ovat parantaneet elämänlaatuani. Tasapainottamalla menoja, riisumalla ”turhat” tehtävät ja tekemällä vain sen verran, kun kykenen, sain aikaan ihmeitä. Vuosi 2018 oli rankka minulle elämän kaikilla osa-alueilla, mutta se opetti myös paljon.
