eli kerroin eile vanhemmille mun masennuksesta ja en oo ikinä itkeny niin paljon. sanoin että haluisin kouli kuraattorille mutta ongelma on se, jään kaipaamaan jollain oudolla tapaa masennustani, en haluis parantua vaikka tiedän että haluun.
toinen puoli musta huutaa että oo terve ja toinen että älä oo. mitä pitäisi siis tehdä?
Susittelen oikeesti että otat apua vastaan ja kerrot vanhemmille tosta niinku teitkin kukaan ei kestä ikuisesti ja se voi pahentua millon siitä parantuminen on vaikeeta ❤️
Muutos on yleensä aina pelottavaa mut kyl se sit lopuks oikeesti kannattaa!<3 Varsinki tälläsis asiois