Olen tullut takaisin Nuortennettiin

Moi kaikki! Honeyblossom tässä. Mä oon palannut tänne Nuortennettiin. Kuinka moni muistaa mut? Olin täällä viime syksynä. Nyt olen takaisin täällä, ja kerron muutaman asian. Haluan sanoa, että oon vähän erilainen kuin ennen. Mä en enää runkkaa koskaan, koska mun mielestä se ei ole nuorelle tytölle sopivaa toimintaa. En aio tehdä sitä enää IKINÄ! Se on kauheeta.😱 Mä en enää ”Synkkien juttujen lisäksi tykkää kaikista keiju jutuista, merenneidoista, glitteristä ja muista kauniista jutuista.💕🍭 Ihq!” (Kopioitu ”onko täällä kammottavia poikia😉-keskustelusta). Eli siis en enää tykkää merenneidoista YHTÄÄN, eikä ne oo mitenkään ”kauniita”. Nyt tiedän, että ne aidot ja alkuperäiset ”merenneidot” eivät olleet mitään ”ihquja” ja söpöjä. (Siksi on ”ihqu” ”” merkeissä, koska se on pissis sana.) Aidot, kansanperinteet merenneidot olivat kammottavia ja aavemaisia. Ne olivat veteen hukkuneita ihmisiä, kalpeita merilevän ja homeen peitossa olevia valkoisia ja värittömiä ruumiita, joiden surumielisen laulun voi kuulla yöllä, jos on vedellä. (Ne voivat asua myös järvessä tai lammessa, missä tahansa vesistössä.) Ja jos joku merimies erehtyy kuulemaan tuon kauniin laulun, ihastuu hän ääneen ja ryntää naisen luo. (Tuo nainen näyttää kaukaa tosi kauniilta ja sulokkaalta.) Ja kun merimies on lähellä, paljastaa nainen terävät hampaansa, ja hukuttaa miehen, jolloin hän syö hänet. Miten tuskallinen kuolema! Tarinoita näistä vedenneidoista on kansanperinteet täynnä. Kreikkalaiset seireenit, suomalaiset näkit, ranskalaiset Meri Morgaanit, tanskalaiset vedenrouvat (sen näkeminen ennustaa myrskyä), slaavilainen rusalka ja olen varma, että on muitakin. Itse tunsin jo syvällä sielussani ennen näiden tietämistä, että kilteissä merenneidoissa (tai vedenneidoissa) on jotain vialla. Ja nyt olenkin varma. Enkä myöskään tykkää glitteristä, se sotkee! Ja alussa jo sanoin, että ”kuolema on luonnollinen”, vaikka mun mielestä se ei ole, kuten ei syntymäkään. Jokainen elämä on lahja! Ja kuoleman jälkeen tapahtuu kaikkea yliluonnollista… joo. Ja kun kerroin, että multa puuttuu ”se yksi” elin, niin oikeesti paljon suurempaa… että silleen. Ja sitten vielä muutama sana synkkyydestä: mun mielestä on vähä outoo, että tavallinen ihminen haluaa olla synkkä. Siis synkkä? No, mun mielestä päivittäinen synkkyys sopii vain joillekkin ammatti-itkettäjille/itkijöille, haudankaivajille, ja muille sellaisille. Jotkut kuule alottaa itkettäjän ammatin jo nuorena… niin. No tykkään kyllä vielä siitä pukeutumistyylistä (en siitä söpöstä osuudesta, vaan kaikista niistä mustista röyhelömekoista). No, nyt olen kuitenkin takaisin täällä! (Toivoisin, että tämä viesti julkaistaisiin.) Jeea!