Eli siis en tiedä olenko ahdistunut vai mitä mutta läheinen kuoli muutama päivä sitten koulu ahdistaa ja pelkään että meille tulee korona ja joudun perumaan suunnitelmia. Hikoilen kädet tärisee ja tuntuu että on pakko tehdä koko ajan jotain. Sydämessä tuntuu et se menis nopeempaa. Ja musta on monesti tuntunu etten riitä ja jos joku nauraa vieressä mietin että ne varmaan nauro minulle. Tuntuu että jään koko ajan toiseksi. Tuntuu että kädet pitäis olla koko ajan liikkeessä enkä voi keskittyä mihinkään. Joskus aikasemmin oon vaa itkeny ku tuntu etten riitä mut tällästä ei oo tapahtunu aikasemmin. Mitä teen? En halua puhua vanhemmille, se tuntuu liian vaikeelta tän läheisen menetyksen jälkee. Auttakaa😞
Moi! Ensinnäkin otan osaa läheisen kuolemasta 💗💗. Sulla kuulostaa rankalta nyt ja mun vinkki ois mennä puhumaan kouluterveydenhoitajalle, koulukuraattorille tai koulupsykologille. Ne oikeesti auttaa, tämä on omasta kokemuksesta. Jos tuntuu vaikealta muotoilla kokemustasi uudestaan sanoiksi, voisit vaikka lukea lähettämäsi viestin.
Vaikka nyt on vaikeaa, mä lupaan, että se menee vielä paremmaksi. Puhuminen kuitenkin auttaa. Hyvää tulevaa kesää 💞💞
