Mulla on paljon ystävyyssuhteita ollut mun elämässä, mut lähes kaikki niistä on joko riitaisasti päättynyt, tai sitten päättynyt siihen kun kumpikaan ei enää pidä yhteyttä. Mulla ei ole pitkiä ystävyyssuhteita ja mua harmittaa se, koska kaipaisin ystävän jolle voisin uskoutua. Mä olen kuitenkin tosi vaikee persoona (asperger) ja siks ihmiset ei ymmärrä mua. Mä en osaa lukee ihmisten kasvoilta minkäänlaisia tunteita ja joudun kyseleen jatkuvasti että onko ne ilosia ja harmittaako niitä joku. Siihen moni on kyllästynyt ja jopa suuttunut. Sitten mulla on vähän liikaa älyä: mä tiedän hirveesti asioita koulutehtävistä ja saanki usein kokeista kymppejä, ja muutenki jaan aina ihan outoo triviaa asioista mistä oon innostunu (terveys, historia, psykologia) ja sitten ne suuttuu ja sanoo että oon pyrkyri ja yritän ohjailla toisia. Oon myös usein hiljanen ja etäinen, koska kaipaan välillä omaa tilaa ja rauhaa. Mulla on päivän aikana hirveet määrät erilaisia tunteita, ja musta tuntuu ettei muut koe näin suuria skaaloja eri tunteita, ja ne kyllästyy siihen etteivät ymmärrä mun erilaisia tunnetiloja. Olenko mä ongelma? Täytyiskö mun muuttuu jotenki? Ihmiset on saanut mut ajatteleen että oon hirvee noita-akka ja mut kuulus polttaa roviolla. Mä tiedän että mussa on hirveesti ongelmiakin (taipumus vähä innostuu liikaa, liiotella asioita) ja mulla on vahvat mielipiteet, laaja sanavarasto ja oon välillä todella hillitty ja korrekti, toisinaan saatan olla sarkastinen ja vähän tyly.
Monet myös suuttuu usein jos ymmärrän asioita väärin (tunnepuolen asiat yleensä sekottaa mun päätä) ja ne suuttuu mun ilmeistä. Ne usein sanoo, että olen tunteeton. Useat myös hermostuu mun oudosta puheesta, joka välillä on vähän hidasta, epämukavan kuulosta, hyvin matalaa ja lauseenjärjestys on erikoinen, kuten
”Me ostettiin eilen kissa”
ja mä sanon sen näin
”Kissa me eilen ostettiin”
Nytki musta tuntuu et tää on mun vika ja mä yritän vaan jotenki manipuloida ihmiset uskoon että oon uhri, ja yritän selitellä mun käyttäytymistä liiaksi. Mutta mä en vaan voi kaikelle mitään. Yritän olla aina ilonen, en puhu muille mun suruista, mutta se pistää mut itkemään sisällä. Nytkin mulla on kaveri joka ei koskaan kysy miten mä voin, vaan mä vaan oon sille joku lohduttaja… Se pistää mut itkemään, koska tuntuu ettei kukaan välitä musta, eikä kukaan halua koskaan edes välittää. Mulla on perhe joo, mutta ei sekään ikuisesti tuu oleen maailmassa. Jäänkö mä ikuisesti yksin? :(
Moikka, vaikutat todella ihanalta ihmiseltä!:) mitä väliä vaikka sulla on asperger ja puhut vähän eri sanajärjestyksessä kuin muut se tekeekin susta erityisen persoonan jonka kanssa haluaisin tutustua, monet ihmettelevät miks mä pidän ”erilaisita” ihmisitä, mutta mun mielestä ne on paljon kiinnostavampia ja niiden elämä on paljon värikkäämpää. Mä en edes ymmärrä miksi ihmisiä lokeroidaan ulkonäön ja luonteen perusteella ihminen on millainen on! Tohon ystävä ongelmaan en oikein voi auttaa, mutta sanon vaan että jokainen joka mun elämään on astunut on lähtenyt ovet paukkuen pois. Ja se jos mikä on kamalaa aina kun saan parhaan ystävän ja kerron sille mun syvimmät salaisuudet niin se kertoo ne eteenpäin:( siks mun on vaikee luottaa kehenkään, mutta tsemppiä:))
Hei! :)
Ekaksi, aspergerille ei voi mitään. Eli sille mille ei voi mitään, niin sen takia ei saa ajatella että on ”noita-akka joka pitäisi polttaa roviolla” tai että olisi uhri jota muut saa tulla vaan hakkaamaan.
Eli lähdetään siitä!
Sitten, asperger (turvaudun vain etsimääni tietoon koska en tiedä ennestään kauheasti siitä) ei ole varmastikaan este, tottakai se voi vaikeuttaa ja saada vaikka isoissa juhlissa olemisen melkein mahdottomaksi kun on kasvoja paljon ja kaikkea. Mutta niin… yritän sanoa että et ole noita-akka!
Et voi sille mitään, ja siksi monet ovat toimineet vähän ja vähän enemmänkin väärin kun eivät ymmärrä että sulla on erityistarpeita ja juttuja joita muilla ei ole!
Koska kaipaat kaverisuhteita niin koitappas etsiä netistä esim. foorumeita missä keskustellaan sun tykkäämistäsi asioista, ja jutuista jotka liittyy suhun?
Esim. jos olet kiinnostunut historiasta kuten sanoit, eti jotain historiafoorumeja ja muuta? :)
Näin saat juttuseuraa aluksi ainakin netissä ja saat jakaa siellä sitä nippelitietoa ja siellä ihmiset ovat luultavasti vain iloisia! :)
Itse olen myös vähän yksinäinen kotikoulun takia, ja olen ajatellut hankkia kirjekaverin ulkomailta! Olen tosi kiinnostunut englannin kielestä ja isosta britanniasta joten olisi kiva tutustua siihen kulttuuriin jne, :)
Jos sun koulussasi tai työpaikalla missä tahansa, on muitakin asperger-ihmisiä, niin haluaisitko tutustua heihin? Yleensä sen kaiken kokenut ymmärtää jne. mutta en toki sano että pitäisi olla vaan heidän kanssaan, levittäydy että etsit netistä, lehdistä, koulustasi, kaupungistasi… kaikkialta!
Kukaan ei koskaan jää yksin! :)
(Ja jos oot koulussa, niin voisit kysyä vaikka terveystiedon tms. opettajalta että voisitko pitää esitelmän tms. aspergerista, näin kaverisi ehkä saisivat enemmän tietoa siitä ja ymmärtäisivät miksi välillä teet heille vähän kummallisia asioita jne.
Ja kerro tunteistasi! Soita vaikka tänne lasten ja nuorten puhelimeen, tai kerro vanhemmillesi, siskoillesi, puhu vaikka koirallesi, sekin auttaa mulla! :)
Oon ite tosi herkkä ihminen ja välillä suutun tai säikähdän ihan kauhean pienistä asioista, ja myös tosi vahvat mielipiteet ja yritänkin helposti muokkailla ihmiset tajuamaan tai ainakin luulemaan että mun mielipide on paras :/
Mutta ainakin siinä oon varmasti oikeessa että et ole mikään hirviö, vaikutat tosi kivalta ihmiseltä ja et todellakaan jää yksin! :)
siunausta ja halaus! <3
Hei! :)
Ekaksi, aspergerille ei voi mitään. Eli sille mille ei voi mitään, niin sen takia ei saa ajatella että on ”noita-akka joka pitäisi polttaa roviolla” tai että olisi uhri jota muut saa tulla vaan hakkaamaan.
Eli lähdetään siitä!
Sitten, asperger (turvaudun vain etsimääni tietoon koska en tiedä ennestään kauheasti siitä) ei ole varmastikaan este, tottakai se voi vaikeuttaa ja saada vaikka isoissa juhlissa olemisen melkein mahdottomaksi kun on kasvoja paljon ja kaikkea. Mutta niin… yritän sanoa että et ole noita-akka!
Et voi sille mitään, ja siksi monet ovat toimineet vähän ja vähän enemmänkin väärin kun eivät ymmärrä että sulla on erityistarpeita ja juttuja joita muilla ei ole!
Koska kaipaat kaverisuhteita niin koitappas etsiä netistä esim. foorumeita missä keskustellaan sun tykkäämistäsi asioista, ja jutuista jotka liittyy suhun?
Esim. jos olet kiinnostunut historiasta kuten sanoit, eti jotain historiafoorumeja ja muuta? :)
Näin saat juttuseuraa aluksi ainakin netissä ja saat jakaa siellä sitä nippelitietoa ja siellä ihmiset ovat luultavasti vain iloisia! :)
Itse olen myös vähän yksinäinen kotikoulun takia, ja olen ajatellut hankkia kirjekaverin ulkomailta! Olen tosi kiinnostunut englannin kielestä ja isosta britanniasta joten olisi kiva tutustua siihen kulttuuriin jne, :)
Jos sun koulussasi tai työpaikalla missä tahansa, on muitakin asperger-ihmisiä, niin haluaisitko tutustua heihin? Yleensä sen kaiken kokenut ymmärtää jne. mutta en toki sano että pitäisi olla vaan heidän kanssaan, levittäydy että etsit netistä, lehdistä, koulustasi, kaupungistasi… kaikkialta!
Kukaan ei koskaan jää yksin! :)
(Ja jos oot koulussa, niin voisit kysyä vaikka terveystiedon tms. opettajalta että voisitko pitää esitelmän tms. aspergerista, näin kaverisi ehkä saisivat enemmän tietoa siitä ja ymmärtäisivät miksi välillä teet heille vähän kummallisia asioita jne.
Ja kerro tunteistasi! Soita vaikka tänne lasten ja nuorten puhelimeen, tai kerro vanhemmillesi, siskoillesi, puhu vaikka koirallesi, sekin auttaa mulla! :)
Oon ite tosi herkkä ihminen ja välillä suutun tai säikähdän ihan kauhean pienistä asioista, ja myös tosi vahvat mielipiteet ja yritänkin helposti muokkailla ihmiset tajuamaan tai ainakin luulemaan että mun mielipide on paras :/
Mutta ainakin siinä oon varmasti oikeessa että et ole mikään hirviö, vaikutat tosi kivalta ihmiseltä ja et todellakaan jää yksin! :)
siunausta ja halaus! <3
Millaisia ihmissuhteita sun vanhemmilla on? Ovatko kaverisuhteet vuosien takaisia jne? Usein on myös niin että kyky solmia kestäviä ihmissuhteita opitaan vanhemmilta. Jos vanhempien kaveripiiri kovin elävä,on tod.näk.että lastenkin tulee olemaan. Sosiaaliset taidot ovat todella tärkeitä!