Oon 169-170 cm pitkä 17v tyttö. Painan [osa tekstistä poistettu].
Oonko sopivan kokonen? Katoin [osa tekstistä poistettu], mut miks mulla silti on niin läski naama? Nään [osa tekstistä poistettu], mutta naama on pyöreä ku 100kg läskillä. Oon ihan hirveen epävarma tästä ja alotin dieetin joulukuussa.
Eka se oli karkkilakkoa, mut yhtäkkiä se muuttuni ruokalakoksi. Viikonloppusin [osa tekstistä poistettu].
Koulupäivisin on vaikeempaa olla syömättä, ku koulussa pakko syödä ja kotona kans syödään perheen kans yhessä.
Eilen [osa tekstistä poistettu].
Koen ihan hirveen jäytävää syyllisyyttä ku syön ees peruspäivällisen, vaik se ei oiskaan ees mitenkään hirveem epäterveellistä (tyylii perunoita ja jauhelihakastiketta). [osa tekstistä poistettu].
Mut sit välillä syön ihan vit+udti ja mietin et pitäiskö mun [osa tekstistä poistettu]
Rehellisesti tunnistan kyllä, et oon jo vähän häiriintyny syömisessä, ja vähän pelottaaki et kuin pahaksi aion tän mennä.
Kouluunki laitan nykyään villahousut päällyhousujen alle, 2 sukat ja 2 paitaa, ja silti palelen ku koko ajan kylmä.
Haluisin kyllä palata takas viime vuoteen, ku pystyin suht hyvällä omalla tunnolla syömään karkkipäivänäki. Nyt mietin miten saan itteni kontrolliin, ku jos alan syömään, lopulta tuhoan aivan vitusti kaikkea. Ku on niin nälkä. Ja vaikka ei oiskaan enää nälkä. Silti vaan syön.
Oikeestaan helpompi olla vaan syömättä, entä syödä. Ku jos syön, en voi lopettaa sitä ja voisin syödä loputtomiin. Varsinki leipien ja herkkujen kans.
Tiktokista katon paljon ruokavideoita, ja vaikka kuinka tajuun että vahingoitan itteäni, katon myös [osa tekstistä poistettu].
En oikeen tiiä mitä tällä hain. Ehkä halusin vaan purkaa ajatuksia. Alan pikkuhiljaa niin väsyyn tähän. En oikeen tiiä mitä teen. Ku en oo tarpeeks laiha, et voisin lopettaa ja kertoa muille, ku jos kerron, mun syömistä aletaan seuraamaan enkä voi enää jatka tätä ”laihuttamista”.
Mua kans kyllä nolottaa tää. Oon just sen näkönenki että voisin ahmia ruokaa. Ja lupasin pysyy tämmösten ruokajuttujen yläpuolella. Mun veljellä on kans ollu jotain laihdutusjuttuja, ja oon ns. huolehtinu siitä ja nyt tuntuu et se ln tarttunu muhunki.
Mun mummolla on kans kehonkuvaongelmia. Oikeestan puolilla mun tutuista. Koko ajan vaan tavoitepaino sitä, tavoitepaino tätä, rasvan määrä, veden juonti… Blaablaa oon niin kyllästyny ja inhoon tällasta puhetta ja kovasn ääneen markkinoinki kaikkea laihdutusya vastaan. Mut mikä mä oon sanomaan ku samanlainen oon itekki.
Sanoin sanottavani. Aika päiväkirjamainen teksti tuli. Eikä tartte keneenkään lukea tänne saakka. Syökää, se on teidän polttoainetta, älkääkä IKINÄ IKINÄ IKINÄ miettikö pitääkö teidän laihduttaa. Sillon voi, jos paino alkaa haittaamaan elämää ja aiheuttamaan nivelrikkoa. Muuten ei. Ikinä. Tack och förlåt.
Hei!
Kirjoitat kuvaavasti elämääsi, jossa ajatuksesi pyörivät tosi paljon syömisen ympärillä. Tiedät, ettei se ole sinulle hyväksi ja kaipaat huolettomampia aikoja, mikä on jo hyvä alku. Jouduin poistamaan joitain kohtia tekstistäsi muita suojellakseni, mutta luin sen itse kokonaan.
Olet oikeassa siinä, että syömisessäsi on piirteitä, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Sekin on totta, että ympärillämme on tosi paljon puhetta kehonkuvista ja syömisestä. Siihen on hyvä meidän jokaisen puuttua. Jos joku puhuu itsestään rumasti, voit sanoa vaikka että ”Älä puhu itsestäsi noin rumasti. Oot mulle tosi tärkeä ja toivoisin, että puhuisit itsellesi kauniisti.” Tai jos lähipiirisi kommentoi toisten kehoja, voit sanoa, ettei se ole nykyään enää korrektia.
Kalori/rasvapuheeseen voi puuttua sanomalla, että toivoisit, ettei sinun lähelläsi puhuttaisi ruoasta vain kaloreina, vaan osana arkea, ilon lähteenä ja normaalia elämää. Pikkuhiljaa ympärilläsi olevat ihmiset voisivat omaksua uuden tavan puhua ja katsella sekä itseään että muita. Mitä ajattelet tästä?
Myös omasta somesta kannattaa tottavie poistaa kaikki syömishäiriöistä oireilua tukevat tilit.
Lisäksi toivoisin sydämestäni, että menisit mahdollisimman pian juttelemaan näistä kaikista ajatuksistasi ja oireistasi koulusi terkkarille. Hänelle nämä ovat tuttuja juttuja ja hän kyllä ymmärtää sinua. Olisi tosi tärkeää, ettei tilanne mene huonommaksi. Mitä aiemmin tällaisiin syömiseen ja kehonkuvaan liittyviin asioihin saa apua, sen parempi. Kroonistuessaan tämäntyyppisten ajatusmallien purkaminen on sitten jo työläämpää, vaikkei tietenkään ollenkaan mahdotonta.
Eikö olisi ihanaa taas voida syödä hyvällä omalla tunnolla? Kehosi tarvitsee paljon ja monipuolisesti erilaisia aineksia, jotta jaksat arkista elämää, aivosi toimivat kunnolla ja voit henkisestikin hyvin. Liian vähäinen syöminen aiheuttaa kovaa nälkää ja se taas ahmimista ja huonoa omaatuntoa, jonka vuoksi ihminen sitten taas rankaisee itseään entistä tiukemmilla säännöillä ja kierre on valmis. Apua on kuitenkin saatavilla, otathan sitä vastaan! Haluaisin kovasti, että voisit taas olla onnellinen ja voida hyvin!
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä