Oma jaksaminen ja traumat

Moikka.
Miulla on ollu pienestä asti tosi vakeeta. Äiti ja isi eros ku olin 4v ja en nähny iskää enää usein. Äitin luona meillä oli todella paljon perheväkivaltaa ja olin tosi huonoissa väleissä äitinkaa. Tätä perheväkivalta alko kun olin joku 5v ja loppu kokonaan vasta kun olin 14v. Näistä on jääny miulle tosi pahat traumat. Esimerkiks se näkyy nykyään sillee jos joku vaik tekee vähänkään äkkipikasii liikkeitä miun lähellä säikähän tosi paljo ja joskus oon käyny myös itkemää. Miulle todettiin 4luokalla vaikee masennus joka on ollu jostain 3lk asti. Se on välillä helpottanu mut tullu aina takas. Senkin takia miul on ollu tosi rankkaa elämässä. [Osa tekstistä poistettu.] Miul on myös aina ollu ongelmia kaverisuhteissa, tuntuu aina että jään ulkopuolelle. Miun entinen isäpuoli myös [Osa tekstistä poistettu.] ja kuuntelin aina kun ne riiteli. Äiti haukku minuu aina urpoks ja muistan ku se kerran sano minuu vähän lihavaks ja sillon olin 5luokalla. Äitinkaa on aina ollu tosi huonot välit ja ei oo koskaan tuntunu että oisin saanu tarpeellista rakkautta ja tuke miun äidiltä mitä ois pitäny. Seki on vaikuttanu paljon minuu itteeni. Miul on myös nykyään tosi paljon syömisenkaa ongelmia. Vihaan itseäni ja omaa ulkonäköä enkä oikeastaan nää itsessäni mitään hyvää. Tunnen oloni yksinäiseksi jatkuvasti. [Osa tekstistä poistettu.] myös paljon 5-8luokalla ja satunnaisesti nyt myös 9luokalla. Käyn puhumassa kuraattorille ja lasten ja nuorten talolla mutta en pysty puhumaa täysin avoimesti, joka on ongelmallista tässä. Tässä tekstissä on vain pieni pala mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut, mutta halusin puhua näistä erityisesti.