Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Iso ongelma. Mä en tiedä kiinnostaako ketään tai jaksaako kukaan edes lukea tätä loppuun tai voiko kukaan samaistua tai osaanko mä edes selittää tätä järkevästi mutta enivei.
Eli, mun luokalla oli ala-asteella yks tyyppi.(No joo varmaaXD) Mä ja tämä kyseinen tyyppi oltiin joskus eskari – 2luokalla aika läheisiä ja meitä kiusoiteltiin ja joskus edelleen kusotellaan sillä tosi monesti. Se oli niinkun mun paras kaveri ja meil oli kivaa toistemme seuras.
No, sitten kolmosluokalla jokin muuttu, ja me alettiin erkaantua ja vihata toisiamme. Siihen ei ollut oikeastaan mitään erikoista syytä. En mä ollut se päävihollinen oikeastaan sille, ennemminkin ne muut luokkani tytöt vihasivat sitä ja mä sitten menin muiden mukana. Aina, jos tämä tyyppi tai mä sanottiin toisillemme jotain vähänkin ilkeää, toinen vastasi siihen vähintään samalla tavalla, ja niin se sitten jatkui.
Vitos-Kutosluokalla mä sitten aloin miettiä. Vaikka mä edelleen ilkeilin sille, mä olin aina salaa iloinen kun mä pääsin sen kans samaan ryhmään, tai jos se sattui sanomaan edes jonkin pienen huomaamattoman kohteliaisuuden mä kuplin sisäisesti onnesta.
Yläkoulussa me jouduttiin eri luokkiin, eikä sen jälkeen olla oikeastaan ees puhuttu toisillemme.
Nyt tulee sit se varsinainen ongelma: Mä en enää tiedä mitä mä siitä ajattelen. Mä en haluis ajatella mitään, mä haluisin olla niinku sitä ei koskaan olis ollutkaan, mutta joka kerta, kun meijän katseet kohtaa, musta tuntuu niinku aika vaan pysähtyis. Se on musta edelleen tosi idiootti, (varsinkin sen hiustyyli on rumaXD) mutta mä en sit tajuu, miks mä ajattelen sitä ja niitä ala-asteen aikoja niinku legit joka päivä. Lisäks, aina kun mä meen jonnekin kouluu tai kauppaan, mä aina vilkuilen ympärilleni, jos vaikka sattuisin näkemään sen.
Ja painottakoon vielä tähän väliin, että mä en kertonut tätä asiaa kenellekään, koska mun kaikki kaverit vihaa sitä edelleen, ja samoin varmaan mun perhekin. Mut niinku voisko joku kertoo mikä mulla on? Tai kenties miten tän voi vaan unohtaa? Tai mitä mun ees ylipäätään pitäis tehä vai pitäiskö olla tekemättämitään? Kiitos.
(Toivottavasti se tyyppi ei lue tätä ja tunnista mua lol se ois hirveetä)
Hei yks tyyppi!
Toi vaikuttaa tosi paljon siltä että tykkäisit siitä. Te vihaatte toisianne ja ette oo väleissä. Mut jos haluut päästä eroon siitä, sun pitää vaan unohtaa se. Toisessa tapauksessa puhu sille kasvotusten tai vaikka viesteissä.
Vaikka sun kaverit tai perhe ei tykkää,siitä, niin sulla on omat mielipiteet ja muitten pitää kunnioittaa niitä. Eli sanot niille jos susta tuntuu pahalta sen pojan puolesta.
Toivottavasti tää auttaa, mut en haluu et joudut hankaluuksiin.
Tsemppiä:)
Moi! Tässä pari vaihtoehtoa:
1. Ehkä sinä tykkäät siitä oikeasti ja et vaan huomaa sitä.
2. Vai pelkäätkö(inhoatko) häntä? Jos vilkuilusi on varovaista?
3. Varmaan kaipaat vielä vähän yhdessäoloa? Kivat muistot aiheuttaa ehkä kaipuuta?
4. Jos se siltä tuntuu, voit tutustua häneen!
Mutta jokatapauksessa, tsemppiä sinulle!
Niinku mä en tajunnu mut voin autta ehkä sillä että älä ajattele sitä vaikka näkisit sen jos et tykkää siitä yhtään. (Mun mielestä kenenkään tukkatyyli ei oo ruma.) Auttoko?
Ajattele jotain tärkeempää.