Mä siis en osaa puhua muulle kuin mun perheelle niin kuin haluaisin puhua aina. Tavallaan niinku vapautuneesti, et niinku yhtään miettimättä ”mitä sanon seuraavaks?”. En myöskään oikeen halua/osaa puhua pitkään, koska ahdistaa, että kaikki kuuntelee just mua ja keskittyy muhun.
Jos oon kavereiden kanssa saattaa helposti mennä tuntikin niin etten sano mitään ja vain kuuntelen. Itseä se ei oikeastaan haittaisi, mutta luulen, että kaverit pitää outona ja joskus oisi kiva jos voisin puhua omista asioista kavereille. (On myös pelko siitä, että ei kavereita kiinnostaisi)
Ero perheen kanssa puhumisen ja kaikkien muiden kanssa puhumisen välillä on erittäin suuri. Jos mun äiti vaikka näkisi mut muiden ihmisten kaa luulen, et se ois ihan ihmeissään. Vaikka tietää, että jännitän uusia ihmisiä, en usko, että ymmärtää saman tapahtuvan kavereiden ja tuttujen kanssa vaikkakin vähän lievempänä.
En itsekkään ymmärrä miksi tää on näin. Välillä pää lyö ihan tyhjää, enkä vain saa keksittyä sanottavaa ja välillä mietin niin paljon mitä muut ajattelee sanomastani, että jää sanomatta. Olen nyt yrittänyt sanoa aina, jos saan jotain päähän. Silti määrä jota puhun on erittäin pieni.
Heh olen yrittänyt etsiä netistä keskustelupalstoilta😆 saman ongelman omaavaa, mutta samaa ei ole tullut vastaan. Sosiaalisen pelon tai ahdistuksen omaavia paljonkin mutta niihin liittyy sosiaalisten tilanteiden vältteleminen eikä mulla ole sitä paljoa.
Ai niin. Olen myös huomannut, ettei ongelmaa ole yhden siskon kaverin kanssa, jonka olen tuntenut jostain ykkös-kolmosluokasta asti. Olen myös miettinyt, että olikohan mulla tätä alakoulussa. Olen ollut aina vähän hiljaisempi ja siitä valitettiin alakoulussa, mutta muistaakseni ainakin nelos – kutosluokilla puhuin kavereiden seurassa ihan hyvin. Mulla ei ole jäänyt kavereita jotka olisin tuntenut ennen yläkoulua oikeastaan yhtään eli en tiedä miten heidän kanssa puhuisin.
Eli siis haluisin päästä tästä eroon mutta miten?
hei!! mun mielestä sun pitäis puhua ja olla just sellanen ku sä oot!! jos kaverit pitää outona ku puhut esim siitä mitä teit viikonloppuna niin siitä tietää että ei ole oikeita ystäviä. jos puhut, OMANA ITSENÄSI, vedät itseesi niitä ihmisiä jotka olisivat oikeasti hyviä ystäviä sinulle<3 valehtelematta, sä kuulostat mun mielestä just sellaselta millaisen ystävän haluaisin. se että susta tuntuu että ”et voi” tai uskalla sanoa miettimättä jotain, tarkoittaa…ettei.. sulla ole hyviä ystäviä. etsi sellainen ihminen joka on myös hiljainen ja vaikuttaa samanlaiselta kuin sinä, ala jutella hänelle!! ihan ”miettimättä” sitten jos hän vaikuttaa hiljaiselta niin ole hänelle mahdollisimman mukava ja sano vaikka hänelle että ”voit sä puhua mulle, mun mielestä on mukavaa kuunnella” mutta joo et ehkäpä hakenut tälläistä ratkaisua.. :)) mä haluaisin olla sun kamu esim snpätä sulle mutta oot varmasti vanhempi..mä oon vasta 010/12. En ois ikinä uskaltanu lähettää tätä viestiä mut onneks voi lähettää anonyyminä…vastaa pliis jotenkin tähän viestiin!!
Moi! Oon ite 07/14 [osa viestistä poistettu – emme julkaise yhteystietopyyntöjä] Toi uuden kaverin ettiminen on hyvä idea, en vaan tiedä mistä löytäis. Toivottavasti viel näät tän viestin vaik menny jo monta päivää
