Hei! Olen 17-vuotias tyttö, ja mulla on jo pidemmän aikaa (yli vuoden) ollut ongelmia äitini kanssa.
Isäni kuoli vuonna 2015, ja vaikka äitini on aina ollut aika tiukka, tilanne on vain pahentunut siitä lähtien. Hän on hyvin kontrolloiva tekemisieni suhteen, esimerkiksi missä liikun ystävieni kanssa, mitä syön tai milloin harrastan liikuntaa. Jälkimmäisistä puheen ollen, minulla on tiukat rajoitukset sen suhteen, mitä syön esim. aamiaiseksi: leipää tai muita nopeita hiilihydraatteja hän ei hyväksy ollenkaan. Tämän hän perustelee sillä, että ”lihot aivan muodottomaksi etkä löydä enää mistään uusia vaatteita”. Kokoni on tällä hetkellä 38 useimpien vaatteiden suhteen, ja harrastan liikuntaa säännöllisesti.
En tiedä, miten voisin selittää kunnolla sen, millaiseksi äitini saa itseni tuntemaan. Hän saattaa tulla huoneeseeni (minulla ei ole lupaa pitää oveani kiinni) ja alkaa saarnaamaan jostakin asiasta aivan yllättäen, kuten siitä, että istun liikaa paikoillani – istuminen tappaa, tiedän kyllä – ja pidän ”nappeja korvissa” eli kuuntelen musiikkia. Pidän kirjoittamisesta, ja se on yksi parhaimmista keinoista, joilla voin purkaa tunteitani, mutta äitini tuntuu pitävän sitä suoraan sanottuna lähinnä ajanhukkana. Hän ei osaa rentoutua vaan tekee koko ajan jotain, yleensä siivoaa lähes pakonomaisesti. (Totta kai ymmärrän sen, että nyt kun taloudesta on huolehtimassa vain kaksi ihmistä kolmen sijaan, eikä minulla ole sisaruksia, vastuuta on paljon enemmän.)
Olen puhunut äitini kanssa näistä asioista, mutta hän kuittaa kaiken vain sanomalla ”minä vaan yritän parhaani mukaan pitää sinusta huolta”. Tämä saakin minut miettimään, että olenko itse vain niin pilalle hemmoteltu, kiittämätön ja se huono ihminen tässä tilanteessa. (Tuosta hemmotellusta vielä: huolimatta kotioloistani minulla on aina ollut ns. hienompia vaatteita, ulkomaanmatkoja ja koruja, ja tämä on yksi syy siihen, miksi en juuri koskaan puhu tästä aiheesta muille: onko minulla edes oikeutta valittaa?)
Tästä viestistä olisi tullut aika paljon pidempi, jos olisin laittanut tähän kaikki ne asiat, jotka minua vaivaavat. Tiedän, että pääsen luultavasti parin vuoden päästä muuttamaan pois kotoa kun lähden muualle opiskelemaan, mutta nekin vuodet tuntuvat olevan liikaa. Pahoitteluni pitkästä ja kaiketi sekavasta sepustuksesta, mutta osaisiko kukaan auttaa?
