Hei,
mulla alkaa olla ”pieni” ongelma, kuten otsikosta luit. Oon siis 13-vuotias tyttö (kohta 14), ja mua on kiusattu aika paljon. Tai en oo varma, mutta ainakin oon ollu koko alakoulun syrjitty ja se, joka jätetään aina porukasta, jolle kukaan ei juttele, jolle huudellaan perään, jota haukutaan selän takana, joka valitaan futisjoukkueeseen liikkatunnilla aina viimeisenä.
Jonka luokka oli täynnä kusipäitä, jos nyt rehellisiä ollaan. En varmasti oo itsekään ollu täydellinen, enkä väitäkään niin, mutta oon ainakin yrittänyt olla ystävällinen.
No eipä onnistu, kun kaikkien katseista vaan näkee, että oon täysi luuseri, ja mulle huomautellaan koko ajan kaikesta. Se on oikeesti tosi rankkaa, kun ei oo ees ketään, joka kuuntelis ja lohduttais myöhemmin, ketään, kuka puolustais sua, tai ketään, kuka ois koulussa sun kanssa.
Mua alkaa taas ahdistaa, kun tiiän, että loma loppuu, ja mun pitäis mennä taas kouluun. Musta vaan tuntuu, että mua kiusataan ihan jo ulkohousujen takia (🤨), ja että oon joku avaruusolio liilassa toppatakissani mustatakkisten pissisten ja pick me -tyttöjen keskellä.
Voisko joku auttaa? Mä oon melkein aina ollut kympin oppilas, joka itkee, kun saa kokeesta ysin. Mutta musta tuntuu, että mä en jaksa enää pitkään esittää:
Minä koulussa: ”iloinen teini, joka ei pahastu haukkumisesta ja syrjimisestä, jolla on kaikki ok, jolla menee hyvin.”
=
Hiljainen tyttö, joka raapustaa vihkon kulmaan jotain pientä töherrystä, jotta näyttäisi siltä, että tekee jotain, eikä tiedä, miten takapulpeteista kuiskitaan, ettei tarvitse katsoa ketään silmiin.
Minä kotona: ”ylipirteä pikkutyttö, joka rakastaa edelleen sateenkaaren värisiä My little pony -housuja, ei uskalla sanoa, että haluis vaikka olla yksin kotona ja kattoo vaan puhelinta, eikä nyt ihan välttämättä haluis käyttää tota vihree-pinkkiä raitapaitaa koulussa…”
=
Ylihuolehtivaan äitiinsä vttuuntunut esiteini, joka haluais joskus olla yksin, tai käydä vaikka yksin kirjastossa, mutta ei, näköjään pitää joka paikkaan tuppautua mukaan, koska ”ethän sinä nyt iteksesi voi lähteä, kyllä lapsella pitää olla aikuinen mukana”.
Haloo, se kirjastokin on alle kilometrin päässä, ja muutenkin ihan tuttu alue?!
Mä en jaksa. Mä en halua kouluun. Toisaalta, mä en jaksa viereisessä huoneessa kyttäävää, hysteeristä vanhempaa, joka ei anna mun ees lukee viestejä… Mä en tiedä, jaksanko mä lukioon asti, koska tietääkseni ne samat hemmetin ***päät on tulossa samalle yläasteellekin.
Anteeks kielenkäyttö, mutta mä oon koko alkuvuoden taas kuunnellu samaa. Jos mun vaatteet ei miellytä, vaihda maisemaa. Jos et tykkää mun musamausta, painu hittoon siitä ja anna se puhelin takas. Jos oon susta ääliö, kato peiliin ja jätä mut rauhaan. Jos en mahdu samaan muottiin kuin sä, KETÄÄN EI *** KIINNOSTA, SÄ OLET TÄÄLLÄ AINOA ONGELMA.
Lopuksi haluaisin vain sanoa kaks juttua: ylläpidon ei tarvii vastata tähän, haluisin mieluummin vähän apua teiltä muilta, haluisin kuulla mielipiteitä ja vaikka vinkkejä, mitä voisin tehdä? 🖤
Olet kai sama henkilö jolle vastasin jo toiseen viestiisi, mutta et maininnut siinä kiusaamisesta. En edelleenkään osaa auttaa, mutta luokkalaisesi toimivat ehdottoman väärin.
Oletko kertonut kiusaamisesta koulun henkilökunnalle tai äidillesi? En ole varma, osaisiko äitisi auttaa, mutta koulun henkilökunnan ainakin toivoisi reagoivan.
Olisiko mahdollista myös, että et menisi yläkouluun, johon ala-asteeltasi tyypillisesti mennään? Ehkä se voisi helpottaa kiusaamista, vaikka onkin ikävä ratkaisu.
Jos myös haluat pukeutua eri tavalla ja äitisi ostaa sinulle vaatteita, jotka eivät miellyttä, kannattaa hankkia kesätöitä heti kun mahdollista. Et välttämättä vielä ehkä pääse, mutta parin vuoden päästä jo olisi mahdollista. Sitten sinulla olisi omaa rahaa toteuttaa esim. haluamaasi tyyliä.
Ja muuten, yllättävän nuoren voi jo muuttaa pois kotoa, jos sellainen kiinnostaa. Esimerkiksi lukioikäisenä ei ole yhtään mahdotonta muuttaa omaan asuntoon. Asia ei kuitenkaan hoituisi ilman vanhemman suostumusta, joten joutuisit suostutella äitisi. En usko, että hän ainakaan nyt suostuisi, mutta ehkä sitten.
Lukioon (tai amikseen) mennessä on todella tavallista, että ei mennä lähimpään lukioon. Luultavasti monet nykyiset luokkalaisesi menevät eri kouluun kuin sinä. Olen myös huomannut, että varsinkin isommassa lukiossa ihmisiä ei kiinnosta niin paljoa muiden touhut.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin, kuulen mielelläni mitä elämässäsi tapahtuu jatkossa :)
En kyllä oo tänne aiemm8n kirjotellut, mutta nyt kun sanoit, niin huomasin pari melkein samanlaista keskustelua… 😅 Kiitti kuitenkin avusta! Kirjoitan tänne ehkä tarkemmin sitten, kun on aikaa, nyt on vähän kiire! :)
*aiemmin…
Miten kaikki kirjotusvirheet huomaa aina just sillon, kun viesti lähtee…? >:(