Moi!
Tänne on kirjoitettu jonkun verran huonosta itsetunnosta kärsiviä ja haluaisin vain tässä aluksi sanoa, että ette te ole yksin.
Käyn toista vuotta amista ja voin myöntää minullakin olevani huono itsetunto, joka ei korjaannu täysin. Mulla on kaveri koulussa, mutta olen huomannut hänen kanssaan kaveruuden vaikuttavan minun toimintaani koulussa. En esim. Koskaan pysty olemaan visuaalinen ja yhtä ajatteleva kuin kotona ja vähättelen itseäni muiden edessä.
Vaikka kaverini aina lupaa olla tukenani kaikessa mihin menen, en oikeasti koe saavani häneltä henkistäkään tukea. Enemmän koen itseni typeräksi ja ala-arvostetuksi. Vihaan ylipäätään sitä, kun koen aliarviointia itseäni kohtaan. Inhoan, kun hän selittää juuri kuullun asian vielä kertaalleen minulle ihan kuin kuulonymmäryksessäni olisi vikaa. En tiedä, miksi olen hänen kanssaan? Ehkä siksi, että toisaalta hänen kanssaan on mukavaakin välillä. Eikä tässä kaikki, sillä lisäksi minulla on ihastumisen aika yhtä opettajaa kohtaan joka on opettanut, mutta ei enää. Kärsin tunteistani, joita en voi myöntää opettajalle koskaan. En aio hankkia apua, koska vaikka kuulostaisikin siltä että tarvitsisin uskon silti vahvasti että joku päivä tämä loppuu.
Olen myös kouluni tutor ja sekin on syy kirjoittaa teille. Haluan tällä viestilläni kertoa vain, että oli millainen tahansa tilanne teillä ja itsetunto kuinka surkea. Te selviätte. Olette vahvoja, kun taistelette oikeasti.
En tiedä, miksi tämän halusin sanoa, mutta halusin jakaa ajatuksiani ehkä siksi että joku muu saisi edes pienen palan lohtua edes siitä, että olkoon maailma kuinka kovilla heikompia vastaan niin aivan varmasti me olemme vahvempia.
Kiitos ja anteeksi!
Oon masentunut ja mä viiltelen mulla on niin paljo ongelmia mutta suurin on nyt se että numerot koulussa on tippunu en jaksa tehä mitään vapaa ajalla ja mul on huono itsetunto. Jotain vinkkejä?
