Kun vähemmistöjä ja sukupuolta halventavasta kielenkäytöstä on käytännössä päästy kokonaan eroon, sairaudet ja kehityshäiriöt eivät tunnu nauttivan samoja oikeuksia. Sain tästä vahvistuksen selatessani verkossa Suomen (mahdollisesti koko Pohjoismaiden) tilaajamääriltään suurimman lehden kulttuuriosiota — Helsingin Sanomat esittää vuonna 2024 julkaistussa tekstissään ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010279961.html ) väitteen:
”Seksuaalisuuden kytkeminen kitaransoiton kaltaiseen autistiseen nörttiharrastukseen on huvittavaa.”
Artikkeli alkaa (alatyylisesti, uskoakseni ei siteerattavissa tässä palvelussa) kertaamalla sähkökitaran mainetta miehen peniksen jatkeena. Kirjoittaja Mervi Vuorela kumoaa käsitteen (katso lainaus), jota hän pitää huvittavana. Ilmeisesti seksuaalisuus ja autismi ovat hänen ymmärryksensä mukaan täysin erillisiä asioita.
—
Asperger-diagnoosin saaneena nuorena näin vihamielisen tekstin verkkoon ja painettuun lehteen — teoriassa satojen tuhansien lukijoiden silmille — päätyminen on kovin surullista. En ole ainakaan murrosiän jälkeen kyennyt muodostamaan sosiaalisia suhteita ikäisteni kanssa ja sinällään avoimeen muiden nuorten illanviettoon minua ei taatusti otettaisi mukaan (olen kuullut muiden joutuvan ovella poisohjatuiksi). Kärsin omista rajoitteistani ja toivon, että omalle marginalisoidulle ryhmälle ei aiheutettaisi mainehaittaa ainakaan journalistissa julkaisuissa.
Lehden toimitus, kuten myös kirjoittaja, ei vastannut yhteydenottoihin tai oikaissut artikkelia.
