Onko ”autistinen” edelleen 2020-luvulla yleisesti hyväksytty solvaus?
Kun vähemmistöjä ja sukupuolta halventavasta kielenkäytöstä on käytännössä päästy kokonaan eroon, sairaudet ja kehityshäiriöt eivät tunnu nauttivan samoja oikeuksia. Sain tästä vahvistuksen selatessani verkossa Suomen (mahdollisesti koko Pohjoismaiden) tilaajamääriltään suurimman lehden kulttuuriosiota — Helsingin Sanomat esittää vuonna 2024 julkaistussa tekstissään ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010279961.html ) väitteen:
”Seksuaalisuuden kytkeminen kitaransoiton kaltaiseen autistiseen nörttiharrastukseen on huvittavaa.”
Artikkeli alkaa (alatyylisesti, uskoakseni ei siteerattavissa tässä palvelussa) kertaamalla sähkökitaran mainetta miehen peniksen jatkeena. Kirjoittaja Mervi Vuorela kumoaa käsitteen (katso lainaus), jota hän pitää huvittavana. Ilmeisesti seksuaalisuus ja autismi ovat hänen ymmärryksensä mukaan täysin erillisiä asioita.
—
Asperger-diagnoosin saaneena nuorena näin vihamielisen tekstin verkkoon ja painettuun lehteen — teoriassa satojen tuhansien lukijoiden silmille — päätyminen on kovin surullista. En ole ainakaan murrosiän jälkeen kyennyt muodostamaan sosiaalisia suhteita ikäisteni kanssa ja sinällään avoimeen muiden nuorten illanviettoon minua ei taatusti otettaisi mukaan (olen kuullut muiden joutuvan ovella poisohjatuiksi). Kärsin omista rajoitteistani ja toivon, että omalle marginalisoidulle ryhmälle ei aiheutettaisi mainehaittaa ainakaan journalistissa julkaisuissa.
Lehden toimitus, kuten myös kirjoittaja, ei vastannut yhteydenottoihin tai oikaissut artikkelia.
No eipä ole kyllä niistä vähemmistöjä ja sukupuolta halventavistakaan ilmauksista päästy eroon, voin kertoa. Mutta ymmärrän kyllä suivaantumisesi. Itse en Hesarista ole viitsinyt ryhtyä maksamaan, joten maksumuurin taakse jää tuo nappaamasi sitaatti, eli täysin vapaasti kaiken kansan silmille luettavissa se ei myöskään ole. Joudun siis luottamaan sinun sanaasi, johon hain artikkelin kommenteista vahvistusta. Vastaukseni perustuu siis näihin, linkkaamaasi tekstiä en valitettavasti päässyt lukemaan.
Hesarissa on yleensä asiapohjaista uutissisältöä. Tässä artikkelissa on kyseessä levyarvostelu, joka on mielipideteksti siinä missä kolumnit ja lukijoiden lähettämät mielipidekirjoituksetkin. Hesari julkaisee sananvapauden nimissä mielipidepohjaisia tekstejä aika laidasta laitaan, eivätkä ne ole varsinaisesti journalismin oikeellisuuden ja puolueettomuuden piirissä, tai edusta suoraan kyseisen uutismedian ”arvoja”, jos sellaiseksi nyt ylipäätään voi puolueettoman median toimintaperiaatteita kutsua. Toki karsivat laittomuudet sieltä pois. Joskus ylilyöntejä voi silti sattua.
Siitä pienestä pätkästä minkä sinun tekstikatkelmastasi sekä artikkelin kommenteista ymmärsin, kirjoittaja saattoi yrittää lähinnä kritisoida seksuaalisuuden vetämistä väkisin mukaan musiikin tekoon ja esittämiseen. Kirjoittaja ei siis varsinaisesti pilkannut autisteja, vaan kitaransoiton seksualisointia. Pilkka osui myös osittain jopa kitaransoittoon harrastuksena, kun sitä kuvattiin ”nörttiharrastukseksi”. Kyse ei ollut niinkään autistien seksuaalisuudesta tai yhtään kenenkään seksuaalisuudesta ylipäätään, vaan ilmiöön kohdistuvasta kritiikistä, pyrkimyksestä nimenomaan erottaa nämä asiat toisistaan. Näin tämän sitaatin siis itse luin. Toki siitä olisi korrektiuden nimissä voinut jättää sen autisti-sanan kokonaan pois, varmasti olisi viesti mennyt perille ilman sitäkin.
En silti väitä, että näkemyksesi olisi väärä, sillä tunteesi eivät ole väärässä. Loukkaantuminen on oikeutettua, jos kokee omia rajojaan rikotun. Hyvä että kuitenkin olit yhteydessä ja toit ongelman ilmi täälläkin. Artikkeli on tosiaan lähes kaksi vuotta vanha, joten sitä tuskin enää lähdetään korjaamaankaan, sillä lukijamäärän odotetaan olevan äärimmäisen pieni.
samaa tulee mietittyä kun kuulee joka päivä muiden haukkuvan toisiaan sanalla ”vammainen”. kyllähän se kovaa kirpaisee kun on itsellä (kylläkin melko lievä) vamma…
en tosin tiedä käyttäytyisivätkö muut korrektimmin jos tietäisivät omasta tai jonkun toisen vammaisuudesta, mutta mielestäni tuollaisen sanan käytölle haukkumasanana pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi, riippumatta siitä onko lähistöllä kyseisen ”ryhmän” henkilöitä. sama koskee myös mainitsemaasi nimitystä autistinen ja kaikkia muita samankaltaisia nimityksiä.
Ei voi tietää vaikka kirjoittaja itse olisi kirjolla. Tai joku hyvin läheinen ihminen. Omasta ihmisryhmästä vitsaileminen on aina sallittua.
Eikä tuo nyt, jos totta puhutaan, omaan silmään kääntynyt edes autistien vaan niiden kitaristeja seksualisoivien uunojen pilkkaamiseen. Sellainen toiminta on kirjoittajan mielestä huvittavaa. En nähnyt tuossa yksittäisessä kontekstista irrotetussa lauseessa mitään autistien seksuaalisuuteen viittaavaa. Luetun ymmärtämistä.
Inhottaa tämä cancel-kulttuuri ja etenkin vanhojen juttujen kaivelu, tämäkin levyarvostelu on maaliskuulta 2024 eikä mitenkään relevantti enää tässä hetkessä. Harvempi lueskelee pari vuotta vanhoja kritiikoiden kirjoituksia, kun uudempiakin puskee tuutista joka päivä.
> Ei voi tietää vaikka kirjoittaja itse olisi kirjolla. Tai joku hyvin läheinen ihminen. Omasta ihmisryhmästä vitsaileminen on aina sallittua.
Ei ole mainittu tekstissä, eikä kirjoittaja näytä olevan tuoneen asiaa julkisuuteen. Pitäisi edelleen tapahtua hyvässä, rakentavassa hengessä.
> Inhottaa tämä cancel-kulttuuri ja etenkin vanhojen juttujen kaivelu, tämäkin levyarvostelu on maaliskuulta 2024 eikä mitenkään relevantti enää tässä hetkessä. Harvempi lueskelee pari vuotta vanhoja kritiikoiden kirjoituksia, kun uudempiakin puskee tuutista joka päivä.
Kyse ei mielestäni ole cancel-kulttuurista. Otin yhteyttä toimitukseen ja kirjoittajaan jo alkuvuodesta 2025, kun palasin lehden tilaajaksi vuosien tauon jälkeen. Olen ollut erittäin hämilläni, kun en saa toimitukselta mitään vastausta. Mikäli olisivat kommentoineet *millään tavalla*, vaikka kieltä näyttävällä hymiöllä, tilanne ainakin omalta osaltani olisi parempi. Päädyin lopettamaan tilaukseni nykyisen jakson loppuun (olisin muutoin ehdottomasti jatkanut, kun julkaisu luopui kesällä 2025 sensationaalisesta otsikointityylistä — https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011282894.html )
Olin yhteydessä Autismiliittoon ennen yhteydenottoa, varmistaakseni etten ole täysin puolueellinen (siis Asperger-diagnosoituna). Asiakaspalvelija piti tekstiä yksiselitteisesti haitallisena, mutta Autismiliitto ei ottanut julkisesti kantaa tekstin iän takia. Mainitsin heti alkuun kyseessä olevan levyarvio, eli mielipidekirjoitus (kuten mainittu tässä keskustelussa) ja toimitin heille artikkelin linkin.
Olen itse pääasiassa kiinnostunut kulttuurisivuista, etenkin rock-musiikista,, ja ko. levyarvio sattui nousemaan esiin ensimmäisenä päivänäni (itsemaksaneena) tilaajana. Judas Priest on uskoakseni Suomessa areenatason yhtye, ja tämä albumi saattaa jäädä heidän viimeisekseen.
> samaa tulee mietittyä kun kuulee joka päivä muiden haukkuvan toisiaan sanalla ”vammainen”. kyllähän se kovaa kirpaisee kun on itsellä (kylläkin melko lievä) vamma…
en tosin tiedä käyttäytyisivätkö muut korrektimmin jos tietäisivät omasta tai jonkun toisen vammaisuudesta, mutta mielestäni tuollaisen sanan käytölle haukkumasanana pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi, riippumatta siitä onko lähistöllä kyseisen ”ryhmän” henkilöitä. sama koskee myös mainitsemaasi nimitystä autistinen ja kaikkia muita samankaltaisia nimityksiä.
Kyllä, terve enemmistön (valtaväestön) edustaja ei välttämättä koskaan voi käsittää, mitä syrjintä ja rasismi merkitsee. Kaikista ohjelmista South Park näyttää käsitelleen asiaa ainakin ajoittain, merkittävimpänä ehkä vuoden 2007 jakso: https://en.wikipedia.org/wiki/With_Apologies_to_Jesse_Jackson
Artikkeli on tosiaan vain tilaajille, eli nk. maksumuurin takana. Koska lehteä luetaan jo peruskoulussa, lainaan tässä noin puolet karkeasti alkavasta leipätekstistä:
—
Mervi Vuorela
8.3.2024 19:30
Väsynyt mutta usein toisteltu letkautus kuuluu, että haastavia kitarasooloja esittävät miehet ovat peniksenjatkeensa runkkaajia. Viimeksi väitteen esitti Levyraati-ohjelmassa näyttelijä Miitta Sorvali, joka kutsui kitarasooloja ”kummalliseksi maskuliinisuuden esittämiseksi”, jolla miehet ”osoittavat seksuaalisuuttaan”.
Seksuaalisuuden kytkeminen kitaransoiton kaltaiseen autistiseen nörttiharrastukseen on huvittavaa. Sanonta palasi taas mieleeni, kun kuuntelin englantilaisen hevi-ikonin Judas Priestin 19. levyn Invincible Shield.
Priest edustaa joillekin kaikkea sitä, mistä kitarapornossa on kyse: nahka-asuisista miehistä esittämässä nopeaa ja teknistä tilulilua.
Taiturimaiset soolot ovat kuitenkin vain yksi osa Priestin riemastuttavan moni-ilmeistä hevimetallia, joka on pohjimmiltaan yhtä ”voimaannuttavaa” kuin mikä tahansa (yleensä naisiin liitetty) tsemppimusiikki.
Sen mitätöiminen seksuaalisella huomiohakuisuudella on paitsi typerää, myös merkki kyvyttömyydestä nähdä äänekkäiden kitaroiden synnyttämän ravisuttavan voiman taakse.
Periaatteessa Judas Priestin ei pitäisi enää kyetä tekemään Invincible Shieldin kaltaista levyä. 55-vuotiaan yhtyeen vanhimmat jäsenet ovat jo yli 70-vuotiaita, ja kitaristi Glenn Tipton sairastaa Parkinsonin tautia.
—
En ole sisällyttänyt otsikoita, kuvia sekä kuvatekstejä ja erisnimien kohdalla käytettyä kursiivia, koska MLL:n sivu ei näytä tukevan mitään muotoilua ja ensin mainitut osat näkee HS:n verkkosivun esikatselussa.
Koko artikkelia en uskoakseni voi luvatta lainata tekijänoikeussyistä. Tekstin viimeiset kolme kappaletta käsittelevät vain itse albumia tavanomaisen levyarvion tavoin.
PÄIVITYS
koko teksti on näemmä julkaisuvaiheessa ollut vapaasti luettavissa ja näin ollen tallentunut Internet Archiveen [osa viestistä poistettu]
Eivät varmaankaan kommentoi sinulle, koska eivät koe tarpeelliseksi. Lienet ainoa, joka asiaan on viitsinyt kiinnittää edes huomiota. Siellä hesarin kommenteissa kaltaisiasi löytyi tosin nopealla vilkaisulla pari. Suurinta osaa näytti kiinnostaneen täysin muut asiat tekstissä. Myöskään autismiliitto ei kertomasi mukaan ole ottanut asiaa ajaakseen, joten hekin ovat todenneet ongelman aika pieneksi. Jos siis kirjoittaja olisi yrittänyt autisteja tavalla tai toisella loukata, mitä en itse lauserakenteesta päätellen todellakaan usko, niin pieleen meni sekin, koska juuri kukaan ei edes huomannut.
Nyt kun luen tuota pidempää pätkää, niin kyse on todellakin yhdestä ainoasta sanasta, jota käytetään tehokeinona vitsissä, eikä edes suoraan hyökkäävällä tavalla, tai ei ainakaan autisteja kohtaan. Piikin kohde on täysin muualla. Ymmärrän tuohtumuksen, jos näet tämän yksittäisen lauseen osana isompaa ongelmaa tai kulttuuria. Ainakin omien havaintojeni mukaan viime vuosina etenkin neuromoninaisten yksilöiden pilkkaaminen, kuin myös kehitys-, ja liikuntavammaisten, on vähentynyt huomattavasti. Aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä, ja nuoretkin tiedostavat ja hyväksyvät erilaisuuden melko hyvin, vain varhaisteinit saattavat olla ilkeitä. Mitä taas tulee maahanmuuttajiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, globaali poliittinen ilmapiiri on heikentänyt heidän asemaansa, ja heidän oikeuksissaan on otettu takapakkia. Kokonaiset puolueet kautta maailman ovat ottaneet asiakseen maahanmuuttaja- ja/tai homo-/transvastaisuuden. Tämä siis lähinnä aloitusviestisi aloitukseen, itse näen tilanteen lähes päinvastaisena.