Onko jotain muutakin, kuin vain mies ja nainen?
Haluun kertoo lyhyesti ittestäni: oon yläkoulua käyvä 14-vuotias nuori, joka on siis aloittanut 8-luokan. Oon yleensä hiljainen, mutta sosiaalinen oikeassa seurassa. Sielultani oon oikeestaan aika luova/taiteellinen.
Murrosiän vuoristorata saattaa vaikuttaa asiaan, mutta musta on ruvennut tuntumaan, etten oo pelkästään tyttö. Oon aina huomannu ittessäni piirteitä vastakkaisesta sukupuolesta ja oon pitäny sitä ihan normi juttuna. Tarkotan siis perus poikien vaatteet on hienompia, kuin tytöille tehdyt vaatteet, pojille tarkotetut kampaukset on siistinmpiä (esim. manbun, tai pitkä ananas), poikien kanssa hengaaminen tuntuu luontevalta ja tulee ilmi enemmän yhtäläisyyksiä, kuin tyttöjen kanssa.
Mutta nyt oon ruvennu sisäistämään sen, että oon aika varma siitä, että oon muusukupuolinen (tuntuu ihanalta myöntää se ittelleensä). Tarkemmin vielä non-binary (eli sateenvarjotermi sukupuolille, jotka eivät ole vain mies tai nainen) (wikipediasta, heh). Fiilistelin sitä tosi paljon, koska ala-asteella en ilmassu itteäni lainkaan, pukeuduin massaan sulautuvaks ja en yrittäny olla erilainen.
Sitä se joukkopainostus teettää. Kuulin monesti, kun jotkut aina puhu jostain negatiivisesti ja sitte, kun se ihminen tuli paikalle, nii oltii bff:iä ja kaiken maailman mulkkaukset yms. Ja siis ottaen huomioon sen, että ala-aste kestää sen 6 vuotta, jos ei jää luokalle, niin siinä ajassa ei mun kokemuksien perusteella sais muuttua, mikä on sinänsä anuksesta. Tiiän myös sen, että moni puhu musta negatiiviseen sävyyn, koska en ollu silloon kauheen nätti, en ylistäny ulkonäköäni samalla tavalla, kuin jotkut… ja jooh… onneks pääsin sieltä pois.
Koulussa sitte mun läheiselle kaverille kerroin, että oon päättäny olla muusukupuoli/sukupuoleton. Ja se ei menny hyvin…
Tähän väliin vaan se, että oon vahvasti innostunu japanin katumuodista ja harajuku-tyylistä, jossa on säväys yami kawaii:ta. Eli pukeutumiseni on hyyyvin erilaista, kuin muiden. Ja se on vähän ihmetyttäny tätä aikaisemmin mainittua kaveria, varsinkin se, että tykkään käyttää laastaria nenän varressa asusteena.
Mutta takas asiaan… Mun kaveri sen jälkeen rupes kertomaan kaikkea, mitä muusukupuolinen sen korvaan kuulostaa, eli esim. ne on outoja, niillä ei oo kaikki kotona, ne on epänormaaleja, jne. ja myönsin siihen perään aina, että ehkä oonkin outo, tai epänormaali.
Mua rupes vähän sitten tympimään se, että oon oikeestaan aina iloinnu tän mun kaverin puolesta, vaikka se ei oo ollu mun mielestä ihan järkevä juttu/päätös, ja nyt, kun mä oisin kaivannu jonkinlaista tukea ja myötätuntoa, saan ihan jotain muuta.
Myöhemmin sitten mun kaveri normaaliin tapaan yritti saada mua kiinni, mutta en ollu ihan sillä tuulella, että oisin halunnu nähä sitä… Kerroin, etten voi olla vähän tuiskaten, ja kysymys, mikä sen jälkeen tuli oli ”mikä suaki vaivaa tänää?” Sen jälkeen mun kaveri alko kirjottaan juttuja, jotka sen mielestä ei oo normaaleja (tiedän varsin hyvin, että muiden mielipiteitä tulisi kunniottaa) esim. aikaisemmin mainitsema laastari saa paljon katseita koulussa, mun kiinnostusten kohteet on muuttunu ja yhtäkkiä haluun olla joku muu, kuin nainen ja kohta leikaututan itteni varmaan mieheksi (ja ihmettelen tota, sen takia, etten oo koskaan puhunu siitä, että haluisin olla täysin vaatakkainen sukupuoli).
Mun kaveri ei koskaan oo ollu järin avarakatseinen ja se on myöntänyt olevansa rasisti. En silloo oo huomioinu sitä niin, mutta nyt nään sen ihan eri valossa.
Viestit jatkuu, ja siellä tulee mm. että nainen on nainen ja mies on mies, ei oo muita, muusukupuolisia ei oo, mua kehotetaan olemaan järkevä ihminen ja olemaan se nainen, joksi olen syntynyt, sekä, että on pelottavaa, jos biologisesti oleva mies meikkaa ja pukeutuu kuin stereotypinen nainen. Ensinnäki tiiän paljon julkisuuden henkilöitä, jotka edustaa muita sukupuolia tai seksuaalivähemmistöjä.
Taustatietoja musta: mun vanhemmat ei oo oikeestaan koskaan odottanu multa mitään tai olettanu, että käyttäytyisin ja pukeutuisin, kuin tyttö/nainen. Ja tuo asia on maailman ihaninta. Lisäksi monissa perheissä mies käy töissä ja on perheen pää, meillä on ollu päinvastoin, äiti on oikeestaan aina elättäny tän 5 henkisen perheen (minä plus 2 vanhempaa siskoa) miesvaltasella alalla, ja iskä on ollut kotona hoitamassa asioita yms.
Mun kaveri taas on kasvatettu noudattamaan stereotypista protokollaa ja kapeakatseiseks, eli omaamaan yhdyskunnan asettama identiteetti omakseen. (Ottattrhan huomioon sen, että jotkut tykkää jotkut ei, ja toi on mun näkemys asiasta)
Se ei kuulosta musta kauheen jännältä, koska en haluu olla vaan jompi kumpi.
Lisäks oon huomannu muitakin sukupuolien välisiä eroja, esim. moni luulee, että mä oon heikko, koska oon biologisesti tyttö, mut ne on sit hälventyny joittenki kohalla, kun ne on huomannu mun olevan suhteellisen vahva.
Oon siis virallisesti päättänyt olla sukupuoleton muitten mielipiteistä riippumatta ja vaan elää omaa elämääni, koska loppupeleissä mä päätän mun omista asioista… Ja haluisin vaihtaa mun nimen vähän maskuliinisemmaks ja sukupuolineutraaliks…
Nyt musta vaan tuntuu, ettei täs tekstissä oo mitään pointtia, jonka selittää se, että kello on 23:59.
Ois kiva, jos saitte jotain ideaa mun ajatuksista, jotka velloo mun päässä.
Ja muuten, kuinka turn-off se on, jos joku myöntää olevansa muusukupuolinen tai herättääks se jotain hämmentäviä ensivaikutelmia?
Kertokaa toki oma näkemyksenne asiasta 0u0
Sukupuoli on kieltämättä vähän hankala aihe, siihen on niin monta eri koulukuntaa, onko olemassa muita sukupuolia, kuin mies ja nainen. Esimerkiksi, biologisesti sukupuoli määräytyy X- ja Y- kromosomeilla sekä esiintyy sukupuolieliminä, ja joidenkin mielestä kaikki näiden ulkopuolella on poikkeavaa. Mutta henkilökohtaisesti, en antaisi sukupuolinormien määritellä ihmistä liikaa. Sitä voi hyvin käyttää pojille suunnattuna vaatteita tai kampauksia, koska loppujen lopuksi, ne ovat vain ulkoisia mieltymyksiä johonkin asiaan. Se, ovatko ne tytöille vai pojille, ei loppujen lopuksi merkitse mitään, eikä kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Jos sinulla on joku päivä tunne, että olet tyttö, ja toisena poika, tai et kumpaakaan, se on sinun valintasi, eikä mitenkään väärin tai outoa. Sukupuoli tai sen tarjoamat roolit eivät saisi olla ihmistä rajoittavia (esimerkiksi että tytöt pitävät käsitöistä ja pojat autojen rassailusta), vaan juuri luovia ja antaa tilaa sille, että kaikki ihmiset, sukupuoleen katsomatta, voivat neuloa ja rassailla autoja.
Henkilökohtaisesti, olen hyvin neutraalilla linjalla sukupuoleni kanssa. Ostan vaatteita molempien osastoilta, mikäli kyseinen vaate on mielestäni hieno, ja pidän sekä kutomisesta että metallitöistä. Mutta aina välillä joutuu olemaan toista sukupuolta, vaikkei välttämättä erityisemmin haluaisi tai välittäisi asiasta. Jos täytän vaikkapa Kelan papereita, rastin ruutuun sen sukupuolen, joksi tunnen suurimman osan ajasta itseni ja jollaisena yleensä näyttäydyn maailmalle. Mutta en ole koskaan antanut sen erityisemmin estää itseäni tekemästä mitään, mitä haluaisin. Olen käyttänyt molempien vessojakin. Se, miltä rintakehäni näyttää tai mitä jalkojeni välistä löytyy ei ole koskaan määritellyt minua. Ne ovat elimiä, kuten kädet, silmät tai polvet. Eivät sen erityisemmin kerro ihmisestä mitään.
Se mitä kerroit ystävästäsi, on tietty melko sääli. Oli asia, tai ”poikkeavuus” mikä tahansa (vaikka homoseksuaalisuus tai transsukupuolisuus) mikä tahansa, jokainen haluaisi tietty läheistensä hyväksynnän ja tuen, koska tietää, että se, mitä itse on, näyttäytyy joillekin ihmisille outona. Mutta niinkin sääli kuin se on, ketään ei voi pakottaa hyväksymään toista. Tietysti ajan kanssa ystäväsi voi leppyä ja muuttua, kenties saada uusia näkökulmia, mutta se, että vaatimalla vaatii kutsumaan itseään vaikka pojaksi, vaikka on ystävän silmiin tyttö, ei pidemmän päälle tuo muuta kuin riitatilanteita. Sanoisin, että anna ystävällesi aikaa. Ole juuri se, kuka haluat, äläkä anna kenenkään muuttaa olemustasi tai kertoa, että olisit epänormaali. Olet mikä haluat olla. Mutta anna myös ympäristön olla, mitä he kokevat olevansa. Jos he kokevat, että on vain mies ja nainen, sitä on vaikea lähteä muuttamaan. Keskittykää mieluummin siihen, mikä teitä kahta juuri yhdistää, vaikkapa musiikki tai kirjat, mieluummin kuin siihen, mikä erottaa. Ystävyydessä on isompiakin juttuja, kuin sukupuoli ja siitä keskustelu.
Hei!
Hyvä kun kirjoitit tänne!
Yhteiskuntamme on vielä paikoin hyvin konservatiivinen, mutta viime vuosina asenteet ovat onneksi muuttuneet paljon avarakatseisemmaksi ja sallivammaksi myös eri sukupuolten suhteen. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja edustaa sitä sukupuolta mitä kokee olevansa. Jotkut ihmiset tarvitsevat aikaa sulatella asiaa, ja se voi herättää erilaisia mielipiteitä ja hämmenystä.
Lisätietoa eri sukupuolista on netissä esimerkiksi sivustoilla:
https://nuoret.seta.fi/nuorille/itsemaarittely-ja-normit/ sekä
http://transtukipiste.fi/lapsille-ja-nuorille/
Jos haluat keskustella asiasta henkilökohtaisemmin, voit esimerkiksi soittaa lasten ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalvelun kautta luottamuksellisesti. Yhteystiedot löytyvät täältä:
Heips!
Muunsukupuoliseksi itsensä kokeminen on täysin ok. Myös eri tavalla pukeutuminen on täysin ok. Se on loppujen lopuksi tapa ilmaista itseään ja saada oma fiilis mukavamman tuntuiseksi.
Henkilökohtaisesti olin harkinnut muunsukupuolisuutta, mutta lopussa tulin lopputulokseen, että olen nainen. Miten näin?
Pukeudun miehisimpiin vaatteisiin, istun jalat harallaan ja mulla on matala ääni. Silti olen mukava muuten hyvin feminiinisessä vartalossani ja tunnen olevani tyttö.
Mielestäni muunsukupuolisuus on indeed olemassa, mutta kannattaa harkita pikkusen aikaa, onko kyse vain siitä, mihin tykkää pukeutua, vai se, miltä sisällä ja henkisesti tuntuu? Usein saattaa alkaa miettimään, jos on muunsukupuolinen siksi, koska tykkää pitää poikamaisia vaatteita. Juttu ei ole aina se, mutta joskushan se on. Yleensä se alkaa siitä fiiliksestä, että hmm, en koe olevani täysin tämä sukupuoli. Mitä olen?
Sukupuolihan on oikeasti spektrumi. Ei kukaan, siis kukaan ole sataprosenttisesti joku stereotyyppinen sukupuoli. Mielestäni sukupuoli on jana, jossa sinä asetut johonkin kohtaan.
Loppujen lopuksi, tee mikä tuntuu hyvältä. Oma identtisyys on jokaisen oma asia, ja siihen on vaikea sanoa muiden juuta tai jaata, kun on kyse miltä itsestä tuntuu henkisesti. Jos susta tuntuu hyvältä ja koet sen olevan just sä, sit luokittele ittes muunsukupuoliseksi! Mikä vaan on hyvä, you do you!
Ps. Harajuku-suuntauksesta tuli mieleen, mulla on yksi kaveri joka on poika, ja hän edustaa tätä suuntusta, ei siis ole sukupuolesta kiinni! <3
Mä pelaan poikien joukkuees jääkiekkoo, virallisesti olen sukupuoleltani tyttö mut poikien kaa on luonnollisempaa ku tyttöjen ja sen huomaa mun ystävistä joista yks on lesbotyttö ja kymmene on poikia.
Enkä oo koskaan ymmärtäny, mitä itua on taitoluistelussa, cheerissä, baletissa jne., mitkä muita mun ikäsi tyttö just nyt kiinnostaa. Tykkään enemmän palloilulajeista, jääkiekosta, jalkapallosta ja säbästä esimerkiksi.
Etjuu et ole yksin.
Se on biologisesti mahdotonta