Olen jo monta vuotta pohtinut, että minulla voisi olla keskittymishäiriö (ADD), mutta koska olen lahjakas koulussa, sitä ei ole ikinä mietitty pidemmälle. Nyt yhdeksännellä luokalla olen huomannut, ettei opiskelu olekaan niin helppoa, mitä se ennen on ollut.
Merkittävin muutos on se, että olen huomannut opiskelussani huomattavan laskun – koearvosanani ovat huonompia kuin ennen, ja petyn joka kerta ihan valtavasti. En saa kunnolla keskityttyä tunneilla, ja tuntuu, etten opi mitään, vaikka yritän sitä tosissani. Olen istunut aina eturivissä, jotta pysyisin tunneilla hereillä, mutta sekään ei enää auta. Viime keväänä keskiarvoni oli 9,1, ja se tulee varmasti laskemaan. Huomaan, etten enää osaa valmistautua kokeisiin, en saa millään mitään irti.
Olen todella huono aikataulujen kanssa, myöhästelen ja olen saamaton. Olen erityisen sotkuinen ja huolimaton, ihan lapsesta saakka. Opettajamme valitti minulle yhtenään pulpetistani ja siitä, kuinka sotkuinen se oli. Pahimmillaan sain kaksi unohdusta päivässä, vähintäänkin kolme viikossa. Olin ennen se hiljainen, kiltti ja ujo tyttö. Ihmiset kuvailivat minua usein sanalla ”outo”. Muistan alakoulun opevarteista sen, että kaiken sen valittamisen lisäksi minua sanottiin ”taiteilijaluonteeksi”.
Tarvitsen jatkuvasti actionia elämääni, tylsistyn nopeasti. Sen takia haluan lävistyksiä, vedin hiukseni siiliksi ja opettelen uusia kieliä noin viikon, ennen kuin kyllästyn. Olen todella erikoinen tapaus. En osaa olla järjestelmällinen ja inhoan aikatauluja. Mielenkiintoni tehdä yhtä asiaa kestää max. 15 minuuttia, ja sen jälkeen loikin seinille, jos en saa pitää taukoa. Tunteeni saattavat muuttua todella drastisesti, jopa kesken lauseen mielialani voi muuttua täysin.
Positiivista on ainakin mielikuvituksellisuus ja spontaanius, koska keksin yllättäviä vitsejä ja heittoja napsauksessa. Olen todella luova ja loistava piirtäjä, koska olen aina tunneilla ja kokouksissa doodlaillut vihkooni, koska levottomat käteni tarvitsevat toimintaa. (Fidget cube ja kaukosäätimet ovat myös parhaita, koska rakastan nappien painelua eri järjestyksessä) Ajattelen laatikon ulkopuolelta, joka on ihan hyödyllistä. Ja unelmoin vapaudesta olla tekemättä mitään.
Ajatukseni harhailevat, pääni sisällä on koko hereilläoloaikani kaaos. Korvamatoja, viisi vuotta vanhoja mokiani, omaa ja muiden puhetta ja poukkoilevia ideoitani. En saa ajatuksiltani hetkenkään rauhaa, joka vaikuttaa nukahtamiseeni. Olen aika vainoharhainen kaiken lisäksi, jonka vuoksi nukun kuulokkeet päässä. Yleisin harhani on se, että luulen ihmisten osaavan lukea ajatukseni, ja alan saamaan kamalia pakkoajatuksia, jotka nolottavat minua. Se tuntuu tilanteen ulkopuolella oudolta, mutta tosi aidolta tilanteessa.
Nytkin tätä viestiä kirjoittaessani olen unohtanut viestini aloituksen, tässä ei ole mitään punaista lankaa. Enkä oikeastaan tiedä mitä ihmettä valitan täällä. Haluan kysyä, onko syytä huolestua ja hakeutua johonkin paikkaan. Vai olenko vain villi nuori. En tiedä. Molemmilla vanhemmillani on myös keskittymisongelmia. Varsinkin iskällä, joka on taiteilija. Ja samaistun häneen paljon.
