Hei, minua kiusattiin koulussa pitkään. Sitten menin yläasteelle ja vaihoin koulua. Siellä kiusaaminen loppui, tosin aina kun menen yhtien tyyppien ohi ne alkaa kuiskailla ja vilkuilla. En jaksa välittää. Mutta miten saan ahdistavan tunteen pois ja muuttuisin iloisemmaksi enkä potisi enää masennusta? Kiusaamisesta on nyt noin 2v ehkä vähä vähemmä. Miten voisin selvittää välini kiusaajani kanssa? Vai pystynkö ollenkaan…en halua vanhempieni tietävän. Kjkaan muu paitsi bff;äni ja yks aikunen eivät tiedä kiusaamisesta
. Pitäisikö vain unohtaa kaikki ja elää näin…en tiedä mitä tehdä..lisäksi minua ahdistaa ja suututtaa se että myös paras kaverini joutui saman kiusaajan uhriksi..tuskaa helpottaa se että ymmärrämme toisiamme niin hyvin..Mutta suurin ongelmani on, miten saan menneisyyden mielestäni ja jatkettua elämääni normaalisti? Kiitos auttajille<3
itteänikin ahdistaa vieläkin oma kiusaamis tapaukseni vaikka olen hyvissä väleissä tällä hetkellä kiusaajieni kanssa!? :/ se on hankala tilanne kun tavallaan on jo antanut niille kaikille anteeksi mutta alitajunta on vielä siellä jossain….en itsekkään tiedä mitä sille tunteelle tekisin..mutta voit yrittää ottaa kiusaajiisi jotenkin yhteyttä ja sopia asiat niin se on ainakin jo askeleen edellä :) anteeksi kun en osaannut auttaa paljoa..:( voimia ja tsemppiä sinulle silti! :)
Mene vain rohkeasti kysymään mitä ne puhuvat ja puhuvatko he sinusta.
Moikka! :)
Kerroit tosi tärkeistä asioista, kiitos siis kun kirjoitit ja yritän jos myös entisenä kiusattunakin pystyisin jotenkin auttamaan!
Jos ymmärsin oikein, sekä paras kaverisi ja joku aikuinen tietävät sun kiusaamisestasi?
Voisitko kertoa vaikka tälle aikuiselle että haluaisit sopia asian kiusaajasi kanssa ja muista ongelmistasi?
Meidän on netin kautta vaikea kuvitella millainen sä olet, eli mitkä neuvot sopisi sulle jne. joten aina yritetään kehottaa puhumaan jollekin läheiselle tämän lisäksi ja oot hyvin jo tehnyt kun he tietävät siitä!
Vanhempien olisi toki hyvä saada tietää kanssa koska silloin he voisivat puolestaan tukea ja auttaa sua, mutta ymmärrän hyvin että se voi tuntua vaikealta, mullekin se oli todella epämukavaa kun en tiennyt miten he reagoisivat, kohtelisivatko mun omat vanhemmat mua kuin jotain heikkoa hylkiötä niinkuin kiusaajat?
He kuitenkin ymmärsivät niitä ongelmia mistä sitten kerroin ja sain todella paljon tukea asioihin liittyen, eli monet läheiset kyllä ymmärtää paremmin mitä itse luulee :)
Jos siis joskus tuntisit halua kertoa tästä tai jostain muusta asiasta vanhemmillesi niin vaikka Huoli puheeksi- lomakkeella tai ihan tämänkaltaisella kirjoituksella varmasti pääsee alkuun, kaikkea ei myöskään tarvitse kertoa samalla kertaa, pieniä askelia yksi kerrallaan ja voi olla että joskus puhe tulee melkein itsestään oikealla hetkellä oikealle ihmiselle joten älä kanna siitä liian isoa stressiä :)
On myös ihan normaalia että kiusattuna ne muistot säilyy pitkän aikaa eikä niitä oikein saa poistettuakaan, uskon että me kaikki kiusatut siis muistetaan ne edes jotenkin satavuotiaaksikin asti.
Hyvä uutinen kuitenkin on että pahojen muistojen kanssa voi elää, niitä hetkiä voi välillä kerrata mielessään ja ”analysoida” mitä kävi ja ennen kaikkea, mitä voisit tehdä antaaksesi anteeksi ja siirtyäksesi eteenpäin.
Meillä kaikilla on vaikeita kokemuksia takana ja siksikin jo olisi hyvä jutella jonkun kanssa koska monet kyllä haluaa auttaa ja kuunnella jos siihen tarjotaan tilaisuus :)
Hyvä on muistaa että kiusaaminen ja kiusattuna olo ei ole sun syytäsi vaan sen kiusaajan heikkoutta. Omasta kokemuksesta tiedän että kun on vaikeaa tai olo on heikko tulee helposti sanottua asioita joita ei tarkoita.
Olet ihana arvokas ihminen niinkuin me kaikki muutkin, sulla on joku tarkoitus elämässäsi ja kehotan sua vapaasti elämään elämääsi :)
Elämän myötä kyllä oppii hyväksymään itseään kun oppii tuntemaan omia tapojaan ja käyttäytymistään. Kaverit, perhe, läheiset, harrastukset ja ihan se oma ”minä-aika” varmasti edesauttaa tätä ja siksi kannattaa vaalia rakkaita läheisiä ja tekemistä josta itse tykkää.
On myös tosi ihana kuulla että sulla menee nyt ilmeisesti ihan hyvin ja haluaisit sopia kiusaajasi kanssa. Sopiminen ja anteeksianto on aina mahdollisuus, se ei ole siis mahdotonta missään nimessä!
Voisit vaikka ottaa häneen yhteyttä netin kautta tai puhua kasvotusten?
Ehkä itsetehty kirje postilaatikkoon ajaisi saman asian kun kertoisit miltä susta tuntuu ja että haluaisit sopia asian, tai jos kiusaajallesi on vaikeaa myöntää että häntäkin kaduttaa, toki on myös se mahdollisuus että omalta puoleltasi sanot niinkuin asia on, että haluaisit kenties antaa anteeksi ja unohtaa ja ettet ehkä kanna kaunaa enää vaan haluat jatkaa elämääsi. Myös sellainen kirje voi tuoda helpotuksen myös kiusaajan elämään, vaikkette välttämättä voisikaan kaverillisesti sopia koko asiaa niin varmasti se toisi rauhan molemmille :)
Jos sulla tai kaverillasi on vielä jotain mikä painaa mieltä missä asiassa tahansa, niin muistakaas MLLn chat, sekä puhelin- ja kirjepalvelu että myös koulun henkilökunta (psykologi, kuraattori, terkkari ja ihan vaikka luokanvalvoja tai kiva opettaja jonka kanssa tulee hyvin juttuun) on siellä ja kuuntelee sekä neuvoo tarvittaessa!
Maailmassa tulee paljon vilkuiluja syystä tai toisesta ja niistä ei kannata välittää vaikka se tottakai häiritsee. Jos sellainen kuiskailu ja vilkuilu jatkuu voit vaikka kysyä reippaasti että puhutteko musta tms, mutta kyllä sitä järkeä tulee jossain vaiheessa päähän niin että sellainenkin toivottavasti loppuu :)
Hyvää kesää ja siunausta sulle ja kaverillesi että myös muille! Ongelmien kanssa ei todellakaan kannata jäädä yksin koska se kuluttaa ja ahdistaa vain lisää joten mun tärkein vinkkini olisi siis että yritä etsiä luotettavia ihmisiä joille puhua, se ei oikeasti ole niin hirvittävää sillä ekasta sanasta paine ja stressi yleensä laukeaa niin että loppua kohti kertominen helpottuu :)
Heips! Ymmärrän hyvin sun tuntees ja sen ahdistavan olon . Itteänikin on kiusattu , mulla alko se kiusaaminen jo eskarissa ja kuude vuoden taon jälkee ku pääsin ylä-asteelle sain taas uusia kiusaajia,kunnes sitten viimisenä vuonna (9lk) kiusaaminen loppu . .
Mutta nyt ku alotan ihan eri paikkakunnalla koulun ku muut (amiksen) , niin voin kyllä sanoa että ei pätkän vertaa jaksa kiinnostaa menneet . Tietenki mullakin on arpeni siitä kiusaamisesta ja oon päättänyt 9lk loputtua parantaa ne .
Mutta mä suosittelen sua aina ,ku ne tyypit tulee vastaa niin laittaa kuulokkeet korviin ja olla huomioimatta niitä ja muutenki oot niiku niitä ei ois . Ei sellasta kannata miettä ,mitä ne sanoo . Toki, sä voit mennä kysymään ,et mitä ne kuiskii ja vilkuilee . Mut sä oot oikeesti kyllä tosi hyvä tyyppi ja vahva !
Mä lupaan ,et sä tuut nauttii vielä ja sunkin ahdistus loppuu . Tottakai se tuntuu menneen jälkeen vaikeelta, niinkuin mullaki se tuntuu edelleen . Mut mä suosittelen ,et hankit uusia kamuja ja jätät ne tyypit nuolemaan näppejään . Ei sun kuulu murehtia , koska sä oot just täydellinen ihminen juuri tollaisena ku oot .
Ihanaa kesää ja vietä ikimuistoinen sellane! :)