Mä oon 11-vuotias tyttö. Mun bff ”jätti”mut toissapäivänä. Se oli mun yksi ilonlähteistä. Mun toinen ilonlähde on mun luokalla oleva poika, mä oon täysin ihastunut häneen ja oon kertonukki sen hänelle. Toivoisin, että hänkin olisi ihastunut muhun. <3 Kolmas ilonlähde on itseni-ilmaiseminen.
Mä tiedän, että mun perhe rakastaa mua ja se on ihanaa, mutta en tiedä onko se tarpeeksi elämältä.
Mua ahdistaa, kun oon vaan kokoajan puhelimella ja toivon, että koulu alkaisi pian, koska sitten opiskelen enemmän enkä ois vaan kokoajan puhelimella. Ja oon ajatellut panostaa enemmän tänä vuonna, koska nyt ei oo ees parasta kaverii jonka kanssa olla niinyt voin keskittyy enemmän kouluun.
Oon siis tosi kunnianhimoinen eli haluan kaikesta kympin ja jos en saa nii oon tosi pettynyt itseeni.
Tunnen oloni tyhmäksi, koska musta tuntuu, että mua (HUOM. VAAN VÄHÄN!) syrjitään koulussa, koska mä pukeudun poikamaisesti enkä seuraa muotia.
Mä en tiiä mitä tähän pitäisi vastata, mutta halusin vain kertoa tämän kaiken.
Hei täälä 13v. tyttö. Olen käynyt läpi itsekin samallaisia hetkiä ja voin sanoa sinulle, että kyllä kaikki järjestyy. Tunnen itse joka päivä ulkopuoliseksi kaveriporukassani. Haluisitko kertoa enemmän ”bff” stäsi joka jätti sinut, ja miksi hän teki niin? Luulen että voisin ehkä parantaa oloasi.
Kuulemma hän jätti minut, koska ei enään tunne minua. Olen kysynyt voinko tehdä asialle jotain? Hän sanoo vain, että haluaa pitää väliä minusta.
Kiitos muuten vastauksestasi!:)
No se puhelimella olo ei ole haitaksi. Voihan sitä käyttää missä tilanteessa vain. On minullakin ihastuksia ja ongelmia siinä, että minun pitäisi olla ENEMMÄN mediassa. Ja voit kysyä, voidaanko olla kavereita tai BFF:t, kuitenkin hän saattaa silti kysyä, ollakko BFF. Ja puhelimen käytön voi hyödyntää, etsiä järkevää tietoa jne. Kuitenkin hyvää koulunjatkoa!
