Musta jotenki tuntuu et mut on tuomittu olemaa yksin:( aina ku oon menny juttelee jollekki kivalle tytölle se on paljastunu jokskuks esittäjäks joka on oikeesti ihanerilaine:/ elämäki menee välil nii päi mäntyä et olis vaa kiva jos olis joku lohduttamassa:/ olensiis 15v poika eteläsuomesta.
Kerranki joku ymmärtää :0 oon ite 14v tyttö etelä-suomesta ja en saa ite pois mun mielestä sitää että oon kuitenki kirottu elää yksin koko elämäni jonku turhan takia. Oon menny juttelee pari kanssa jotka vaikutti tosi kivoilta ja tällee mut sit pikku asiasta se vaa yks äkkii ei tullu ikinä puhuu tai mitää enää sanonu ylipäätänsä. En oo saannu ikinä kertoo mun pahaa oloo kenellekkää ja se alkaa jo vaivaa muo tosi paljon ja nyt on alkanu vaivaa parivuotta sit tapahtunu asia ja haluisin jo kakistaa ulos jollekki ku en vaa jaksa pitää sitä sisällä ku se lisää tätä pahaa oloo. Voisko suhu tulla tutustuu ja puhuu jossain ehkä? :)
