Onko tämä kiusaamista?

Moi! Tästä tulee nyt aika pitkä viesti, mutta toivottavasti jaksatte lukea..

Eli mua on jätetty ulkopuolelle eskarista lähtien, eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut oikeita kavereita. Koko elämäni aikana olen omistanut irl vain kaksi kaveria, joista toinen loppuenlopuksi vain puhui minusta selän takana paskaa, kun en ollut paikalla. Kutsutaampa häntä vaikka henkilö A:ksi.

Kun olin 2.luokalla, onnistuin vahingossa kaatamaan yhden luokkalaiseni, kun maa oli jäinen ja lähdin vain häpeissäni pois, koska olin liian ujo, enkä uskaltanut pyytää anteeksi ja tietenkin henkilö A sanoi, että ”***** (Minun nimeni) teki sen tahalteen” ja kaikki paikalla olevat olivat samaa mieltä. Lisäksi kaaduin itsekin samalla, joten miksi minä olisin kaatunut itse tahalteen?? 💀💀… Kerroin tästä äidilleni ja äitini kertoi siitä opettajalleni, mutta sille ei oikeastaan mitään tehty… Lisäksi tämä henkilö A bodysheimasi minua välillä… Kaduttaa, että en jättänyt häntä heti…

Kun olin kävelemässä kotiin joskus 4.luokalla, henkilö A sanoi toista kaveriani ärsyttäväksi. Kutsutaampa tätä vaikka henkilö B:ksi. Ja tietenkin aloin puhumaan hänen mukanaan henkilö B:stä paskaa henkilö A:n mukana ja näin menetin toisen kaverini… Nykyään kaduttaa, että edes ystävystyin joskus henkilö A:n kanssa…

Kutsutaampa seuraavaa henkilöä henkilö C:ksi. Tämä henkilö C kiusasi minua, koska tykkäsin Frozenista… 😭 ja lisäksi hän kiusasi 4 vuoden päästä minua siitä, että tykkäsin K-Popista…

No mutta mennään tarinassa eteenpäin, eli abt nykyhetkeen.

Kun olin 6.luokalla, luulin, että kun menen seiskaluokalle saan paljon kavereita, koska koulu, johon olin menossa oli isompi verrattuna ala-asteeseeni, mutta olinko tyhmä??? Luulinko oikeasti, että saisin kavereita, sillä myöhemmin tajusin, että se, että minulla ei ollut kavereita, ei johtunut koulusta, vaan persoonallisuudestani.

Muutama viikko seiskaluokan aloittamisen jälkeen sain viestin luokkalaiseltani, että hän haluaisi ystävystyä kanssani, kutsutaampa häntä vaikka henkilö D:ksi, ja hetken luulin, että vihdoinkin saan kaverin, mutta ei… Tämä henkilö vaivautui vain viestittelemään kanssani ja oli koulussa vain hänen alkuperäisten kavereidensa kanssa… Tämä henkilö oli aivan selvästi nähnyt, että olen joka välkällä aina yksin, mutta hän ei edes vaivaantunut kysymään minulta, haluanko liittyä seuraan… Joo, jotkut voivat nauttia yksin olemisesta, mutta minä en, olen kestänyt sitä jo viimeiset 7 vuotta.

Muut luokkalaiseni heittelevät vitsejä ”Mä oon autisti”, vaikka he itse selvästi tietävät, että eivät ole ja arvatkaa, onko hauskaa kuunnella itse autistina tuollaisia läppiä… Lisäksi nämä samat luokkalaiset ovat homofoobisia, eikä siihen edes puututa…

Lisäksi minulle on lähetetty vihakommenteja ja vihaviestejä myös netissä. Minulle on annettu vihakommenteja pienempänä Zoomerangissa, Tiktokissa ja MSP:ssä… Zoomerangissa sain kommentin ”Jos Zoomerangissa voisi laittaa peukun alas, painaisin sitä”. Ei kuulosta kauhean vakavalta, mutta olen aika herkkä, niin minulle se oli vakavaa… MSP:ssä olen saanut kommenteja, joissa haukuttiin tulevaa sarjaani… No ei tuo vielä mitään… olen saanut myös viestejä, joissa haukuttiin painoani: ”Ei kukaan tuon ikäinen paina ** kg” Joo, tiedän, että olen alipainoinen, mutta ei sitä tarvitse minulle sanoa…

Kerran joku 5 online kaveriani käskivät minua pyytää anteeksi, koska olin oma itseni??? (Kaksimielinen, vaikka he olivat olleet aiemmin mukana kaksimielisyydessä ja nyt he sanovat, että olen ollut ahdistava ja että minun pitäisi pyytää anteeksi 🤐🤨 I mean ymmärrän, että se voi olla ahdistavaa, mutta älkää sitten herranjumala sanotko sitä noin myöhään) Ja siitä alkoi sitten sota ja siitä tuli sitten ensimmäinen im yritykseni :/… Olen vielä hyvissä väleissä näiden henkilöiden kanssa, mutta jos nyt jätän ne, minulla ei ole enään yhtään kaveria. Ei netissä tai oikeassa elämässä…

No kun tuosta hetkestä oli noin viikko, yhden online kaverini luokkalainen laittaa viestejä, joissa haukku minua mm. ”Hu0raksi”, sanoi, että kukaan ei halua olla kaverini, koska olen tällainen ja kehotti minua kai tekemään im…

Joskus minulle huudetaan välillä bussissa ”Miksi sä et puhu???”, vaikka puhuminen on aiheuttanut minulle elinikäiset traumat…

Nykyään siskoni vain bodysheimaa minua ja haukkuu laulutaitojani, vaikka laulaminen on ainoa asia, josta saan iloa, kun ei mulla edes ole kavereita yms… Olen yrittänyt etsiä kavereita kaikkialta, mutta ne ystävyyssuhteet päättyvät lyhyeen… Nykyään yritän shiftata pois tästä helvetistä toiseen todellisuuteen, jossa mulla ois kavereita ja kaikki voisivat edes sietää mua…

Mua pelottaa, että en tule koskaan saamaan lapsia, koska kukaan ei huoli mua.. Ja jos saisin lapsen, lapseni varmaan häpeisivät, kun olisin niiden äiti….