Vaihdoin koulua n. vuosi takaperin. Ja mun uudella luokalla oli poika, josta tuli myöhemmin tärkee mulle. Ihastuin tän pojan ulkonäköön heti, hymyilin sille, niinkuin muillekkin luokassa kun esittäydyin luokan edessä. Se poika oli ainoo joka hymyili takas. Sitten tutustuttiin, ja se poika oli just sellanen kun kuvittelinkin. Meni pari viikkoa, ja olin korvia myöten ihastunut häneen. Ja se poikakin sanoi mulle välittävänsä musta omituisen paljon vaikka niin vähän aikaa oltiin tunnettukkin. Se oli vähän kuin jostain elokuvasta, ja sitten tää poika otti yllättäen etäisyyttä. Ja mäkin otin, ja se oli virhe, oli joka kerta. Koska me ollaan useesti etäännytty, erottu ja lähennytty uudestaan, ja sitten taas kaikki hajoo käsiin. Me ei niinkään riidellä, yhtäkkiä vaan se mielenkiintonen taika katoo, jos joku nyt ymmärtää mitä tarkotan. :D Sitten ollaan säädetty vähän muiden kanssa, mutta tää poika on kertonut ettei kukaan lopulta tunnu yhtä oikealta kuin mä. Ja musta tuntuu samalta. En liioittele kun sanon epäileväni rakastavani häntä. Me seurusteltiin nyt 4 kuukautta. Me ei olla varsinaisesti erottu, mutta tällä viikolla tuli taas se tuttu viilee fiilis meidän välille. Haluaisin nyt sanoa tälle pojalle että ei ole järkeä erota taas, kun lopulta päädytään kuitenkin yhteen. Mutta en halua että sille tulee sellainen fiilis että pakotan sen johonkin. Onko tää kellekkään tuttua, mitä pitäisi tehdä? Ja miksi meidän suhde on näin katkonainen?
