Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi! Oon täs lähiaikoina huomannu, että oon aina se, joka jätetään pois ryhmästä, jos pitää jossain tilanteessa karsia porukkaa. Mulla on TOSI PALJON kavereita, mutta tuntuu, etten kuulu mihinkään. Oon aina se outo, en osaa sopeutua, ja mut jätetään yksin, jos parempaa on tarjolla. Etelä-Suomessa oon saamelainen, uutta ja erilaista, ehkä jopa eksoottista. Pohjoisessa oon taas töksähtelevästi saamea puhuva (toi johtuu siitä, etten uskalla puhua saamea hyvin muille saamelaisille, koska pelkään, että menee pahasti pieleen), etelästä tullut tyttö, joka ei osaa täydellisesti Utsjoen karttaa. En kuulu yhtään mihinkään. Mua kehutaan paljon koulussa, koska saan hyviä numeroita, ja mulla menee hyvin taito- ja taideaineissa. Yleensä ne kehut on etäisiä, erottaa mut muista. Joo, tiedän – erilaisuus on rikkaus. Sitä mäkin aina jauhan, mutta joskus tuntuu, että olisi parempi, jos olisin kuin muut. Haluan olla minä, haluan olla oma itseni, en vain ymmärrä, miten voin sopeutua samalla, kun olen minä.
Mulla on melkein sama homma omassa kaveripiirissä. Esimerkiksi jos pitää olla jossain kolmestaan niin mä jään ulos vaikka oon kaveriporukan toinen alkuperäinen ihminen. Mut mulla on myös sillai että ne ei anna olla muiden kaveri, ja jos oon muidenkin kans ni se on heti sitte sitä että ”et sä nyt mahu tähän” tai tommosta. Mutta toi on tosi inhottavaa, en ymmärrä mikä ton tekee.
Oon samassa tilanteessa saamelaisuutta lukuunottamatta. Vaikka miulla olevinaan on paljon kavereita, oon aina se ylimääräinen, joka ei kuulu mihinkään ja joka jätetään surutta pois jos tarvitsee. Miulla on kouluarvosanoissa sama tilanne: hyviä numeroita, eikä se oo muiden mielestä hyvä juttu. Se vaan aiheuttaa mulle ongelmia. Puhun erilaista murretta kuin muut paikkakunnalla ja pukeudun eri tavalla ja omalaatuisesti. En sopeudu joukkoon, koska en ole kuin muut, vaan seuraan omaa tyyliäni. Kaverit jättää mut ulkopuolelle jos tilanne vaatii, enkä kuulu tai sopeudu porukkaan. Me ollaan päällepäin tiivis porukka, mutta tarkemmin katsottuna mie olen ulkopuolinen, outolintu. Jos joku pitää karsia pois, mä oon uhri. Ja vaikka ei tarvitsisikaan, silloin tällöin mut jätetään selvästi ulkopuolelle. Viime keväänä mäkin ajattelin, että ois helpompi vaan luovuttaa oman tyylin suhteen ja yrittää sulautua massaan olemalla niin kuin kaikki muutkin. Luulin, että elämä ois silloin paljon helpompaa. Mut sit mä tajusin, että siinä ei oo mitään järkeä. Mie oon mie, enkä kukaan muu, joten mun pitää myös olla oma itseni. Ei oo mitään järkeä piilottaa itseään kuoren alle. Ja ne, jotka ei hyväksy mua sellaisena, ei hyväksy ja sillä sipuli. Jos mun tyyli on niille ongelma, niin olkoot. Mun elämäntilanne ei siitä juurikaan muuttunut, mutta oman itsensä toteuttaminen on tärkeetä. Tulee vaan sisäisesti paha olo, jos joutuu työntämään itsensä muottiin, johon ei mahdu. Tsemppiä sulle ja muista, että mitä ikinä teetkin, sä oot upee omana itsenäsi. Sie kuulostaa tosi mukavalta ja ihanalta ihmiseltä ja sellainen sä varmasti oletkin. Älä anna muiden lannistaa sua. Me selvitään kyllä tästä kaikesta, tavalla tai toisella. En tiedä, miten sun pitäis ratkaista ongelmasi (en voi oikein neuvoa mitään, kun itse olen saman pulman äärellä). Mut kaikki kyllä järjestyy, usko pois. En tiedä, mitä pitäis sanoa… Tsemppiä ❤️🌟💖✨💞🍀
Kiitos ihanat!❤️Tsemppiä teillekin!