Mua on kiusattu ala-asteen alusta asti, koska oon tosi paljon erilainen kuin muut. Mulla on ns. etnistä taustaa (oon toisen polven maahanmuuttaja) ja oon isokokonen, en pelkästään painoltani, vaan myös pituudeltani. Olen aina ollut.
Peruskoulussa mua kusattiin sillä tavalla, että mua haukuttiin läskiksi ja sillee. Mut jätettiin aina yksin, ja joskus mua kiusattiin ihan väkivaltasesti, eli lyötiin ja potkittiin.
Mä yritin sanoo opelle, et ”hei, noi kiusaa mua”, mut ei se oikeesti välittäny. Se vaan pyys kiusaajan siihen ”puhutteluun” ja pakotti sen sanomaan, et ei tekis sitä enää. Toimi tosi huonosti.
Tää kiusaamine jatku, ja nelosilla mä olin saanu tarpeekseni kiusaajasta. Huusin tunnin alussa, et ”sä oot täys nolla”, koska en halunnu ruveta oikeesti haukkumaan. Mä karkasin koulusta, koska kukaa ei ymmärtäny mua.
Jouduin jälki-istuntoihi monta kertaa. Musta se oli tosi epäreiluu, koska mun kiusaaja ei saanu mitää rangaistusta. Onneks se kiusaaminen väheni, kun pääsin eri luokalle kiusaajan kanssa.
Olin ala-asteen loppuun tosi yksinäinen, ja kutosilla mua alettiin taas kiusaamaan. Koska mä olin hiljanen ja puolustuskyvytön, yhet pojat rupes potkimaan, lyömään ja tönimään mua. Pahin oli se, että kun mulla oli jalka paketissa, niin yksi niistä pohjista tuli pomppimaan sen päällä, kun mä lepuutin sitä välitunnilla koulun penkillä.
Mä sain tarpeekseni, ja menin kertomaan opelle (joka oli vaihtunut viidennellä luokalla). Onneksi hän kuunteli minua, ja nämä pojat joutuivat kiusaamisesta ongelmiin. Tämän jälkeen olin kuitenkin vielä etäisempi kuin koskaan. Masennuin kesällä, ja ajattelin, että olen hyödytön.
Nyt olen seiskalla, ja pinnistelen selvitäkseni jokaisesta päivästä. Pelkään jatkuvasti, että joku tulee hakkaamaan minua tai muuten kiusaa. Olen välkillä yksin, ja luokkalaiseni puhuvat minusta pahaa selkäni takana. Musta tuntuu, et kukaa ei välitä musta, ja kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.
Onko teillä mitään keinoja, joilla mä löytäisin elämälleni jotain merkitystä, ja jolla mä unohtaisin kaiken tän kiusaamisen, mitä oon joutunu kokemaan?
Heippa!
Hienoa että sait tän kirjotettua.
Oot joutunut kokeen paljon epäreiluutta elämässäs. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata sua minkään asian takia. Harmi että opettajat ei ole ottanut sua vakavissaan. Muista että sä teit oikein kun menit kertomaan. Opettajan olisi pitänyt tehdä enemmän jotta kiusaaminen olisi saatu loppumaan aikaisemmin. Onneksi kuudennen luokan opettajasi puuttui aktiivisemmin kiusaamiseen!
Se ett on joutunut kauan kiusan kohteeks on aina rankka kokemus. Jos joka päivä kuulee negatiivisia asioita toisilta itsestään, niitä alkaa itsekkin lopulta uskoa vaikka ne eivät todellakaan ole totta! Sä olet arvokas ja hieno ihminen just sellasena kun oot!
Olisi tosi tärkeetä että pystyisit juttelemaan näistä kokemuksista jonkun kanssa. Sillä tavalla niistä asioista voi päästä yli, kun niitä käsittele tarpeeksi. Onko elämässäsi ketään aikuista jolle voisit jutella? Jos omille vanhemmille jutteleminen tuntuu hankalalta niin koulussa on paljon aikusia joille voi mennä juttelemaan, esimerkiksi koulukuraattoi tai terveydenhoitaja. Olisi tärkeetä että miettisit jonkun aikuisen kanssa että miten tätä asiaa lähtis purkamaan. Voit esimerkiksi sanoa että ”hei mulla olisi yks asia josta haliusin jutella/ johon tarvisin apua”. Jos jutteleminen tuntuu hankalalta niin aina voi kirjottaa viestin ja täältä nuortennetin sivulta löytyy semmonen kaavake joka vois auttaa alkuun pääsemistä. Linkitän sen tonne alas.
Mulla on vaikena aikoina auttanu paljon muutenkin kirjottaminen. Se että vaan kirjottaa ajatukset, tunteet, tapahtumat, kaiken, voi helpottaa jo paljon oloa. Joillakin se toimii, toisilla taas voi helpottaa piirtäminen, musiikki tai urheilu. Onko sulla jotain tapoja joilla voisit itse yrittää helpottaa oloasi?
Yritä tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita mistä tykkäät, sekin voi joskus piristää edes vähän.
Tärkeetä ois ettet jäis yksin olosi kanssa vaan menisit rohkeesti vaan puhuu jollekkin aikuiselle! Sun elämälläs on suuri merkitys ja sulla on väliä, muista se, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan.
Hirmuisesti tsemppiä!
/Ditte
Ja tässä siis se linkki siihen kaavakkeeseen josta voi olla apua jos asian puheeksi ottaminen tuntuu hankalalta!
/Ditte
Mullakin on kokemusta kiusaamisesta, oikeestaan hyvin suurelta osin koko kouluaikaani. Sen myönnän, ettei oma tilanteeni ole koskaan ollut noin paha, mutta kärsin kuitenkin.
Musta sun kannattaa mennä puhumaan jollekulle luotettavalle henkilölle, sillä silloin et oo enää yksin ongelmies kanssa. Itse arkana persoonana tein sen virheen, et en kertonu asioista. Vasta nyt myöhemmin oon huomannu sen todella auttavan. Koulussa voit katsella onko joku muukin yksinäinen ja mennä hänen seuraansa. Aluksi ei tarvii välttämättä ees puhua kauheen paljon jos hänkin on hiljainen tyyppi, mutta uskoisin hänenkin nauttivan seurasta.
Vaikka susta tuntuukin nyt, ettei kukaan ymmärrä ja et oot yksin, muista, ettei näin oo. Itsekin olen usein ollut ”se erilainen”, ja jouduin kerran isoihin selkkauksiin laajemman kiusaamisen takia. Ison osan yläasteesta kärsin tästä leimasta, ja oikeestaan vasta opiskelemaan lähteminen toiselle paikkakunnalle auttoi pääsemään irti siitä.
Yks tilannettasi helpottava asia vois olla kenties vapaaehtoistyö tai jokin harrastusporukka. Itse oon huomannu saavani auttamisesta hyvän mielen, ja porukat siellä on usein tosi kivoja ja avomielisiä.
Virtuaalinen, luja rutistus sulle ja muista, et ainakin mä välitän susta ja harmittelen, etten pysty tutustumaan suhun paremmin.
oon 13v tyttö.ei ole ollut sulla helppoa,ja mulle tulee paha mieli sun puolesta. kauniita sanoja on sulle lähetetty, kannattaa tehdä niin kuin niissä neuvotaan.kiusaajat on oikeesti vaan pieniä ja pelokkaita ihmisiä joiden täytyy esittää kovaa muiden silmissä. ne on tosi itsekkäitä ihmisiä joilla on olematon itsetunto. sä oot se tarinan hyvis ja sankari joka lopulta selviää vaikeuksien yli (=.voi olla, että niille kiusaajille on sattunu jotain ikävää ja noloo, ja niiden pitää kiusata niitä jotka on sen ”jengin” ulkopulella näyttääkseen ite kuinka ”kova on”. tyhmiähän ne vaan on!! jos sä kuulet että susta puhutaan pahaa tai joku sanoo sulle pahasti, naura vaan niille ja sano että täytyy olla tosi säälittävä kun haukkuu isolla joukolla yhtä ihmistä.tsemppiä sulle ja onnea tulevaisuuteen. mielelläni olisin sun ystävä =D !
Ihan helvetin epäreilua meininkiä sua kohtaan. Mä sanoisin että puhut vaan äidin kanssa ton kaiken läpi ja päästät vaan kaikki aggressiot ja huolet irti keskustelussa. Jos olet jo näin tehnyt, en tiedä mitä muuta. Oon itte kasilla ja oon nähny kun yks tyyppi on kokenut saman. Ja itsekin olen kokenut samankaltaista paskaa koulussa, mutta en yhtä inhottavaa kuin sinä. Koulussa sanotaan että siel yritetää auttaa mutta se ei oikein niin ole. Itse just karkasin koulusta, kun oli taas niitä ongelmia. Olen itsekin masentunut kun on koulu mennyt perseelleen ja tuntuu että olen vain hylkiö. Mieltäni kuitenkin lohduttaa ajatus siitä että joku toinenkin tajuaa mistä on oikeasti kyse. Mun vinkki : tee sitä mitä rakastat. Oli se sitä että esim, luet, kirjoitat, pelaat, filmaat, koodaat, tai mitä vaan muuta mitä teet. Mua se auttaa vähäsen. Mutta sori jos tää oli hyödytön kommentti.
Mä puhuin tästä asiasta mun äidille vähän aikaa sitten. Jo pelkkä puhuminen autto mua henkisesti, ja se auttaa varmaa melkei kaikkia. Mä joudun puhuu meidän koulun kuraattoria vastaavan henkilön kaa. Vielä ei oo mitää edistystä tapahtunu, ja mä oon nykyää masentunu. Kiitos teille näistä kannustavista kommenteista! :) Mä yritän selviytyy päivän kerrallaa, niin se vaa menee..