mesessä keskustelumme on yleensä ihania ja moikka sanominen on yhtä tuskaa. Tää tyyppi tuntuu niin oikeelta! Se kuuntelee, on sulonen, puoleensa vetävä ja vaikka mitä… D: Se ymmärtää mua ja jaksaa lohduttaa kun oon surullinen. En tiiä mitä tekisin ilma tätä poikaa. Se vaan on niin ihana. Niin vaatimaton ja sillä on niin ihana huumorintaju. Mut mä en vaan pysty kertoo mitä tunnen. Se on 2vuotta vanhempi ja musta tuntuu et se pitää mua ihan pentuna.. .____. Vaikka ei se kyllä kohtele mua sellasena. MITÄ MÄ TEEN? Miten vihjailla et oisin kiinnostunut? ;c Ja ku sillä on nii paljo tyttöjä kavereina ni mua pelottaa et se on kaikille tytöille samanlainen… ÄÄÄ se on niin huolehtiva ja ihana mut samalla mua pelottaa enkä uskallla luottaa.
