Oon niin huonossa kunnossa etten tiiä miten oon ees hengissä.
Elikkä siis…
Mistäs aloitetaan.
Noh…
Mun kunto on ihan pohjamudissa.
Joka päivä mä vaan makaan mun puhelimella tai teen jotain muuta. Mä vihaan liikuntaa ja kaikkea siihen liittyvää. Se saa mun olon vaa nii huonoksi ettei siitä voi vaan pitää.. Mä tiiän että se ois hyvä mun terveydelle. Mä tiiän että mun pitäis etten mä näivety mun sängyn pohjalle ikiajoiks. Mä tiedän. Tää kaikki on käyty niin monesti läpi. Silti mä en vaan pysty siihen.
Liikunta ahistaa ja tuntuu niin pakotetulta, että joka liikkatuntikin menee siinä että puolikuolleena itkua pidellen joutuu vetään jotai vatsalihaksia. Mä tiedän itsekkin että mulla on huono kunto ja mun huono olo vaan pahenee kun kaikki muut huomauttelee siitä ja se tekee siitämyös 2x kauheempaa. Mä en myöskään syö kunnolla ja viimeaikoina en oo saanut untakaan kunnolla, eikä ole päivääkään jolloin mun pää ei ois kipeenä. Mun syke nousee lujempaa kuin kuuraketti jo noin 10 metrin juoksusta ja sen jälkeen jo oon niin varma että pyörryn ettei mitään rajaa. Ja se että tiiän että pitää liikkua ei tee siitä yhtään helppoa.
Liikunnan pitäisi olla kivaa ja rentouttavaa ja sen pitäisi saada hyvälle mielelle. Miksei se tee sitä? Miksi se tuntuu niin väkinäiseltä?
Henkisesti ja fyysisesti surkeessa kunnossa. Joka päivä saan sen yhden ajatuksen. Paranna sun elämä. Rupee liikkumaan. Miksi tämä ei tapahdu? Koska annan itseni olettaa, että teen sen huomenna. Oletan että saan jotain aikaiseksi ja elämä paranee ja se ei tapahdu. Joka viikko tää oravanpyörä jatkuu. Mä jaksan liikkua ehkä kaks päivää ja se jää sitten siihen ja se toistuu ja toistuu. Pahoista tavoista ei pääse niin helposti eroon ja mä en tiiä mitä voin tehdä. Kaikki ihmiset mun ympärillä sanoo aina että rupee liikkuun tai sä kuolet, mutta edes toi pelote ei saa mua liikkumaan.
Toivon vaan että pääsisin tästä kirouksesta eroon. Haluun heittää mun puhelimen jokeen. Haluun päästä eroon tästä mutta mä en tiedä edes miten aloittaa ja mite pitää se yllä.
(En tiiä saiko mun ongelmasta mitään selvää mutta joo siinä.)
Voisko olla et nukut liian vähän? Ja älä oikeesti jätä syömättä syö edes vähän ja jos tulee sellane ”pakko” liikkua nii yritä hyödyntää sitä jossain perus jutussa esim mitä ite teen ku meil kotona kierrätetään nii käyn viemäs pahveja kävellen niihin kauppoje pihois oleviin juttuihin ja sit meen pyörällä kouluun. Tai siis et jos tuntuu et sun ois pakko liikkua tai muuten se rupee ärsyttää tai jotai nii yritä tehä jotain mikä on helppo tehä
Kuule: tosi, TOSI hyvä, että haluat niistä eroon! Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on hyvä että haluaa päästä niistä eroon, kuin ei haluta. Jos ei halua päästä noista eroon, se on huonompi juttu.
Minä ehdotan, että teet liikuntaa omassa, kivassa muodossasi! Mistä tykkäät? Jos vaikka musiikista, voit vaikka käydä lenkkillä kun kuuntelet musiikkia? Luonnossa liikkuminen saattaa rauhoittaa. Ja jos haluat pysähtyä, pysähdy.
Kaikkialla jankutetaan, että liiku hyvin, syö hyvin ja nuku hyvin. Se on ahdistavaa. Ihan varmasti on.
Ajattele, että jos syöt, nukut ja liikut, olet onnellinen. Jos et taas noita, et ole. Mutta jos tuo ajatus ahdistaa, niin kokeile tehdä noita yksi kerrallaan. Hiljaa.
Mikä liikuntalaji sinua kiinnostaa eniten? Jos mikään ei kiinnosta, niin mieti, mikä edes tuntuu vähiten pahalta. Uiminen, kävely, pallolaji, venyttely? Tai jotain muuta. Sinä pystyt siihen.
Oletko kertonut jollekin? Terveydenhoitaja auttaa varmasti.
Sikaisosti tsemppiä! <33
heii! puhelimesta on monesti vaikea päästä eroon, tiiän sen itekin. mutta ensi sijainen asia on se että puhelin ei olis sulla koko aikaa kädessä niin kuin sä toivoit. no, jos sä keksisit ainakin jotain pientä tekemistä mitä voisit aina tehdä. esimerkkinä, jos tykkäät lukea (voit käydä lainaamassa mieleisesi kirjan), piirtäminen tai jotain taiteeseen liittyvää, mitä ikinä tykkäät tehdä. sen ei tarvii olla mitään isoa mutta jos sä innostuisit siitä ja alkaisin tehdä kaikkea muuta näytön tölläämisen sijaan.
miten ois?😊
toinen on tukihenkilö jonka kanssa voit tehdä mistä oot kiinnostunut vain. voit sanoa vanhemmillesi että jos sinulle voitaisiin hankkia tälläinen jonka kanssa tapaisit aina säännöllisesti. en osaa neuvoa miten sen saa hankkiutua mutta ei se varmaan kovin vaikeaa ole.
jos ootte sitä hankkimassa niin malttia ei odottamisen kanssa kannata menettää. toiset saavat tukihenkilön nopeammin toiset joutuvat odottamaan.
ja kysy itseltäsi ”miten mulla menee?” tai mieti minkälainen sun mieliala on ollut nyt vähän aikaa. koska joskus kannattaa kiinnittää huomiota henkiseen kuntoon ennen kun alat ajattelemaan urheilu suorituksia.
toivon että oli apua( ja sori pitkä teksti)
hyvää syksyä👋💖🍁🍂
Moi :)
Kiitos, kun kirjoitit tänne.
On kurjaa, että liikunta aiheuttaa sinulle paljon negatiivisia tunteita :(. Uskon, että olisi hyvä miettiä, miksi liikkuminen tuntuu niin inhottavalta. Uskon vahvasti, että siihen on jokin syy. Joitakin syitä voivat olla esimerkiksi liian vähäinen ja yksipuolinen ravinto, liian pienet yöunet sekä inhottavat aikaisemmat kokemukset liikkumisesta.
Haluan sinun voivan paremmin <3
Liikunnan muotoja on myös monia, esimerkiksi yogaa, pilatesta, kävelyä, pyöräilyä, useita eri tanssilajeja, kuten balettia, jalkapalloa, sählyä, uimista, suunnistusta, salilla käyntiä ja monia monia muita. Ehkä et ole vielä löytänyt sinulle mieluista lajia? Suosittelen kokeilemaan erilaisia liikunnan muotoja ihan vaikka kotona esimerkiksi YouTube-videoiden välityksellä, jos niin haluat. Ehkä löytäisit nautittavan lajin! Esimerkiksi Yin-yoga on hyvin rauhallista yogaa, joka ei vaadi kovaa fyysistä kuntoa.
Lähetän sulle haleja<3
Toivottavasti auttoi tää viesti. Haluan sanoa, että on ymmärrettävää, että et ole liikkunut paljoa, kun liikunta tuntuu niin vastenmieliseltä. Samaten on ymmärrettävää, että muiden kommentoidessa liikkumistasi, se tekee olostasi huonomman. Lähetän sulle paljon tsemppiä!
Kiitti kaikista vastauksista. Oon koittanu ottaa neuvoja huomioon. Oon koittanu nyt mahollisimman aktiivisesti käyvä lenkillä ja tuntuu että se on ihan mukavaa :] Toivottavasti pyssyy samanlaisena nii jaksais elääkkin.