oon 12 vuotias tyttö ja musta tuntuu ihan pojalata ja haluaisin olla poika. mulla ei oo yhtään kavereita koulussa koska ei kiinnosta olla tyttöjen kaa mut en uskalla mennä poikien kaa koska ne luulee et oon tyttömäinen. ja vaikka mun äiti hyväksyy kaikki homolesbotranstyypit nii en kuitenkaan uskalla sanoo sille mitään. oon ollu jonku kolme vuotta ilman kaveria ja tää alkaa ärsyttään jo… oks tää et haluun olla poika jotain väliaikasta joka kuuluu murrosikään?
Miks sä et oo jo menny niiden poikien sekaa? Porukkaan pääsee ku pyydät esim. et pääsetkö pelaa niiden kaa ja tälleen
Tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe, josta on viimeaikoina ollut mediassakin paljon puhetta.
Olet melko nuori, ja juuri ennen murrosikää mieli ja keho käyvät läpi isoja muutoksia. Ei ole mitenkään epätavallista kyseenalaistaa itseään (esimerkiksi, kumpaa sukupuolta on, mitä seksuaalista suuntautumista on jne.) ja katsoa ja kokeilla, mikä tuntuu itselleen sopivalta. Se, meneekö tämä ohitse, vai tunnetko todella olevasi poika, ei voi kukaan tietää. Annan neuvoksi, että mieti rauhassa itseäsi, älä yritä mitenkään pakottautua mihinkään tiettyyn muottiin, oli kyseessä sitten tytön tai pojan muotti.
Kerta äitisi hyväksyy TBLG- ihmiset (pahoittelen, mikäli kirjaimet menivät väärin päin lyhenteessäni), niin kannattaa kyllä puhua hänelle. On hyvä olla avoin ja luotettava suhde vanhempiinsa tällaisessa asiassa. Lisäksi tietoa voi löytyä esim. Setan nettisivuilta, joissa kenties voit vaihtaa ajatuksia muiden, itseään etsivien ihmisten kanssa. Tietysti kurjinta on juuri se, ettei ole ystäviä koulussa, mutta kenties löydät sellaisia koulun ulkopuolelta? Sellaisia hyviä tyyppejä, jotka eivät välitä sukupuolestasi, vaan antavat sinun olla juuri sellaisia mitä olet.
Toivottavasti tästä oli jonkinlaista apua ja hyötyä. Kaikkea hyvää sinulle :)
Moikka. Voin sanoa sulle sen, että jos susta oikeesti tuntuu, että oot poika ni saatat ihan hyvin olla. Itse olen 17-vuotias muun sukupuolinen. Luokittelen itseni kuintenkin transsukupuoliseksi. Olen syntynyt tyttönä, mutta olin aina ns. poikamainen ja niin edelleen. Vasta murrosiässä huomasin, etten ollut kotona omassa kehossa ja rupesin miettimään mitä oikein olin. Silloin mulla ei ollut paljon mahollisuuksia selvittää mitä tämä oikeen oli, mutta onneks sulla on netti mitä kautta voit selvittää tietoa sukupuolesta ja tutustua muihin kaltaisiisi ihmisiin. Ainut minkä kanssa voi olla varma siitä mitä on on aika. Mulla meni vuosia ennen kuin tiesin mitä olin. Ole lempeä itsellesi, ja ole niin miten sulla on mukavinta. Käytä vaatteita mistä tykkäät, ole poikien kanssa jos huvittaa, pyydä ihmisiä kutsumaan sinua sillä nimellä mikä tuntuu hyvältä. Anna itsellesi aikaa löytää itsesi. Olet kuitenkin sen verran nuori, että alat vasta löytämään sitä kuka olen. Mutta muista että olet tärkeä ja saat olla tismalleen sitä mitä olet. Hlbtiq+ yhteisö on tosi hyväksyvä toivottavasti löydät tukea oikeasta elämästä ja vaikka netistä. Sanoit että sun äiti on hyväksyvä, joten kannattaa varmasti puhua hänelle. Jos et puhumalla saa sanottua kirjoita kirje tai laita tekstiviesti. Äitisi kuitenki rakastaa sinua joten varmasti hyväksyy sut sellaisena kuin olet. Ole poikien kanssa! He ottaa varmasti mukaan kun reippaasti menet sanomaan että hei voinko pelata kans. Tsemppiä hei sulle toivottavasti löydät oman reitin ilman liikaa mutkia!
Anna sille aikaa. Sukupuoli-identiteetin muodostumisessa voi kestää joillakin todella kauan, joillakin taas vähemmän aikaa ja jotkut ei ikinä mieti asiaa. Kaikki on ok. On myös täysin ok olla ”keskeneräinen” ja epävarma. Myöskään ei ole pakko olla joko tyttö tai poika, on olemassa myös demipoika (identiteetiltään melkein täysin poika, mutta osittain jotain muuta) ja demityttö (identiteetiltään melkein täysin tyttö, mutta osittain jotain muuta) -termit, agender (ei sukupuolta), genderfluid (sukupuoli-identiteetti vaihtelee, esim. joku päivä tuntee olonsa tytöksi, joskus pojaksi, joskus joksikin muuksi) yms. muutamia mainitakseni.
Ei myöskään kannata juuttua siihen ”odota että olet varma”. Jos jossain vaiheessa tuntuu että ”minä olen X”, sitten olet. Jos sitten käykin niin että jossain vaiheessa se ei tunnukaan oikealta termiltä, ei se mitään, sitten voit löytää uuden termin, joka tuntuu omalta! On täysin ok, että on eri vaiheissa eri identiteetti. Pointti on, että ei tarvitse odottaa että on 30-vuotias ja ”vakaa” ennen kuin voi laittaa itselleen ”lokeron”. Ja itseään ei myöskään tarvitse lokeroida, jos ei halua. Voi vaan olla ihminen.
Jos et uskalla kertoa äidillesi, suosittelen kirjoittamaan kirjeen tai tekstiviestin tms. Nuortennetissä on myös Huoli puheeksi -lomake, se löytyy siitä, kun menee kirjoittamaan MLL nettikirjettä, muistaakseni.
Tsemppiä. Olet hyvä, riittävä ja arvokas ihminen. Toivottavasti löydät oman paikkasi. :) Ja muista että aina voi soittaa nuorten puhelimeen ilmaiseksi, ja myös voi kirjoittaa MLL nettikirjeen tai tänne foorumille. Pysy vahvana!
Ei se Huoli puheeksi -lomake ollutkaan siellä nettikirjeen yhteydessä, vaan ylävalikosta Mistä apua? ja sieltä skrollaa alas niin löytyy se lomake. :)
t. se sama
Hei. Luulen että tuo on vain ohimenevää:)
Moi oon Milja ja mäkin haluan olla poika
Gender dysphoria
Hyvä että uskallat ensinnäkin myöntää, tunnet olevasi poika.
Nämä aiheet puhuttelevat monia nykyään, josta on myös apuakin. Luultavasti murrosikään liittyy itsensä epäröinti. Ei haittaa, vaikka tunnetkin olevasi poika.
Erityisesti, kun keho muuttuu paljon murrosiässä, niin tyttönä voi kummaksua asiaa ja ehkä ajatella negatiivisesti uusista muutoksista
Mitään hätää ei ole!
Vaikka onkin vaikea uskaltaa kertoa äidillesi asiasta, on kuitenkin hyvä että hän hyväksyy nämä sukupuoli asiat. Yritä vain kerätä rohkeutta, koska meitä nuoria kuunnellaan, niinkuin pitääkin.
Muista olla oma itsesi, jos haluat olla mieluummin poikien kanssa!
Itse olen 13.v ja ymmärrän murrosiän muutoksista jonkin verran.
Muista myös että tuen sinua asian kanssa, niinkuin varmasti muutkin! ❤️
Moikka! Kannattaa tutkiskella vaikka setan ja transtukipisteen sivuja niist löytyy paljon hyvää tietoo!
Muista et oot täysin valid ja rakastettu olit sitten cis, transmies tai muunsukupuolinen <3 onnea ja kaikkea hyvää sulle :)
Ite olin n. 4 vuotiaana ihan poika(mainen) nyt murrosiässä on tullut mietittyä kumpi sitten olen. Olen siis syntynyt tyttönä. N. 10 vanhana pakottauduin sinne tytön muottiin, nyt sitten mietitään ja tutkitaan itseämme oikein kunnolla🤔🙃
Itekki tunnen olevani poika ja oon tuntenu aina. itellä ei hirveesti tyttö sukupuolisia kavereita oo koulussakkaan en oo koskaa ollu yksin mutta oon aina kuulunu poika porukkaan en hiirvemli oo tästä tunteesta äitiole tai iskälle pihunu mut näi mitä se tietää nii ei hyväksy sitä oon ny 12v
Moikka <3
Kirjoitit tärkeästä aiheesta.
Mene vain rohkeasti koulussa kysymään pojilta että voisitko mennä mukaan pelaamaan.
Kotona aiheesta kannattaa jutella, niin voit saada tukea jos tulee vaikeaa tämän asian kanssa.
Sukupuolta ei tarvitse aina välttämättä tietää, ja sitä ei tarvitse hävetä jos on trans
Toivottavasti uskallat ottaa asian puheeksi kotona niin mieli helpottuu
Lämpimät terveiset;
Kata <3
Haluaisin olla poika ja Tunnen itseni pojaksi vaikka olen tyttö miten minun kannattaisi kertoa tämä minun