Moikka! Mä siis oon 013 demityttö ja mulla on ihan kiva kaveri porukka (vaikka yks onkin ihan kusipää) mut ei meillä oo juurikaan samoja kiinnostuksen kohteita. Mulla ja mun veljellä on kumminki aika samoi kiinnostuksen kohteita, mut se ei ikinä haluu mua mihinkään mukaan koska ”oon niin pieni”. Tilannetta pahentaa se, että kun näemme hänen kummejaan en ikinä pääse mukaan. Lapset on siis, tyttö 7v, tyttö 14v ja tyttö 16v. Vanhimmat tytöt, veljeni ja ainakin 3 mökki naapuria lähti tutkimaan lähellä olevaa autiotaloa. En tietenkään päässyt mukaan, vaan jouduin viettämään suht. tylsän illan perheen pienimmän ja hänen äitinsä kanssa, oli sekin ihan kivaa, mutta olisin halunnut päästä mukaan autiotaloon. Tää tuntuu nii epäreilulta, koska tiedän että kun olen veljeni ikäinen, en silti pääse mukaan, koska tulen aina olemaan heille se pieni lapsi.
Mullaki on ihanat kaverit mut esim tänä nii olin koko pv niinku aamust johonki 10 asti niitten kaa mut heti ku lähin kotii nii vaa tulee sellanen olo et oon yksin tai jtn et jos kukaan ei haluu olla mun kaa
Mulla itsellä ”kavereita” on joo, mutta niilläkin varmasti parempaa seuraa kuin minä. Yksi kaveri sellainen jonka kanssa mukava olla mutta hän ei tunne minua hänen parhaaksi kaverikseen?? (012/13v)
