Oon viimeaikoina tuntenu itteni tosi surulliseks ja just ”masentuneeks”. Oon tehny tälläsii ”olenko masentunut”- testejä (sellai et oon oikeesti miettiny niit vastauksii) ja niist kaikist on tullu et mul ois kohtalaista masennusta. Kuitenkin se, että pystyn miettimään asiaa näin avoimesti saa vaikuttamaan siltä, että en olisi masentunut vaan pelkästään surullinen tai jotain en tiiä ;((( toisaalta olen sellainen ihminen joka tutkii tunteitaan tieteelliseltä kannalta ja käsittelee asioita siten, joten en tiedä pitäisikö huolestua nyt sitten vielä tästäkin. Haluaisin vain saada tieteellisesti todistetun tiedon tästä xd😭 en myöskään halua kertoa tästä kellekkään koska en halua vaikuttaa ns huomiohuoralta………. (tänne kirjottaminen auttaa jostai syystä!? :D)
Hei!
Oletko pohtinut, onko viimeaikoina elämässäsi tapahtunut jotain sellaista, joka voisi selittää sen, miksi olet surullinen tai tunnet olosi masentuneeksi? Jos olet koulussa, voit ohjautua masennustesteihin esimerkiksi terveydenhoitajan kautta. Myös puhuminen monesti auttaa. Onko sinulla lähipiirissä ihmisiä, joille voit puhua tuntemuksistasi luottamuksellisesti?
Oon ite masentunut mutta auttaa kun sanot äidille tai isälle tai jollekkin jolle voit sanoa ja sitten jos pääsisit vaika psygologille se auttaa mulla ainakin
Olen itse ollut masentunut ja en aluksi uskaltanit kertoo kenellekkän, kunne kerroin psykologille ja sit tein masennus tekstin ja todettiin et mulla oli vakava masennus ja pääsin siittä eroon puhumalla kavereille ja jollekkin koulussa ja se ku tapasin aivan ihanan poikaystävän niin pääsin masennuksesta eroon, välillä tulee nykyään masennun kohtauksia mutta, nekin menee yleensä ohi puhumalla.
Itellä on ollut pitkään ja niin että ei oikeen innosta mikään ja kotona olo hadistaa ja kavereiden kanssa olo on kivaa siihen asti kun pitää lähteä mut sen jälkeen jo heti tulee taas olo ettei jaksais. Oon tehny netis olleita masennustestejä niistä on tullut tuloksia keskivaikeaan masennukseen, ja halusin päästä jonnekkin psykiatrille tai muuta mut en vaan uskalla kertoa vanhemmille…
