Oon siis syntyny tyttönä mut en oo enää varma siitä et oonko tyttö. Mulla on välillä tosi ihnottavaa dysforiaa mun rinnoista ja toivoisin et ne vois vaan kadota.
Meen ens vuonna yläkouluun ja mä toivoisin et voisin alottaa sen niin et kaikki uskois et oisin poika, mut mun uus luokka tietää jo et oon tyttö tai ainakin syntynyt tytöksi. Toivoisin et voisin vaan painaa nappia ja must vaan tulis poika ja kaikki tuntis mut poikana.
Ainoo sy minkä takia mä vielä epäilen sitä et oonko oikeesti trans niin on se ku ajattelen edelleen itseäni tyttönä ja se vaan tulee jotenki luonnostaan mut silti kun mun äiti vaikka sanoo mua tytöksi niin tulee vaan semmonen outo olo kuin valehtelisin tai huijaisin häntä.
en ite ehkä niin paljon samaistu siihen ”jumissa väärässä kehossa” juttuun mut ehkä enemmän et ”en voi olla oma itseni koska ihmiset olettaa että oon tyttö enkä voi sen takia olla oma itseni” et kehon kaa ei oo niin paljon ongelmia niinku esim. lantion leveyden kanssa ainoa mistä tulee välillä huono ja ahistava olo on rinnat.
oon jo kokeillu erilaisia tapoja tutustua eri sukupuoliin just vaik peleissä ja mul on myös youtube kanava jossa oon nimellä [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] ja saan olla vapaaasti oma itseni.
pliis auttakaa ku tää on tosi stressaavaa ja energiaa kuluttavaa!!!
Moi!
Todennäkösesti oot trans jos poikana oleminen tuntuu oikeelta sulle. On ihan ymmärrettävää, että aattelet itteäs välillä vahingossa tyttönä, koska muut on koko elämäs kertonu sulle, että oisit tyttö.
Oon ite agender/sukupuoleton ja oon syntyny tyttönä. Itekki oon joskus miettiny samoja juttuja ja tärkeintä on miettii mikä tuntuu itelle oikeelta. Cis tyttöä tuskin haittaa, että sitä kutsutaan tytöks eikä se todennäkösesti ikinä edes ajattele asiaa. Ja ittellekin just rinnat ja lantio on useimmiten dysforian lähde. Ne onkin selkeimmät ”biologisen naisen” osat kehossa joten ihan ymmärrettävää että koet dysforiaa ”vaan” niistä.
Muistan kuinka stressaava vaihe oman sukupuolen pohtiminen oli, joten tsemppii! Kannattaa pyrkii hyväksymään oma queer-identiteettis , että et kuluta ittees stressaamalla.
Jos pohdit viel jotain nii kysy vaan nii vastaan :)
Mä en mitenkään väheksy/vihaa/halveksu tai mitään muutakaan pahaa ajattele trans ihmisistä mut tuntuu vaan et nykypäivänä se on ihan liian normaalia et jo lapset päättää jotain mitälie sukupuolia ja seksuaalisia suuntautumisia, vaan lasten pitäisi olla huoletta vaan lapsia ja noita asioita voi miettiä sit myöhemmällä iällä jos sille on omasta mielestä tarvetta
Hei. En lähtisi vetelemään vielä johtopäätöksiä siitä, että olet trans tai että sinun pitäisi aloittaa jonkinlainen transitio. Tuossa iässä on ihan normaaliin kehitykseen kuuluvaa, että oman sukupuolen ominaisuudet ja niiden kehittyminen voivat aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Voisit puhua tuosta dysforiasta äitisi tai jonkun muun aikuisen kanssa.
Lisäksi jos haluat olla muuten vain poikamainen, niin siinä ei ole mitään väärää. Sinun ei tarvitse olla poika, että saat käyttää poikamaisia vaatteita, leikata lyhyet hiukset, tai käyttäytyä eri tavoilla. Sukupuolen ei tarvitse määritellä sinua.
Kaiken kaikkiaan sinulla ei ole kiire mihinkään. Suhtautumisesi kehoosi voi muuttua kehittymisen myötä ja jos vielä isompana haluat rinnoista eroon tms, niin sen voi hoitaa sitten.
Tavallaan ymmärrän sun kommentin ”Tytsy”, mut haluisin lisätä et usein just murrosiän alussa omaa seksuaalisuutta alkaa miettii, joten ei ole mitenkään erikoista et siinä iässä huomaa ettei ookkaan hetero. Sehän ei mikään päätös ole kenestä kiinnostuu. Myös sukupuoli pohdituttaa helposti siinä iässä kun keho alkaa muuttuu ja huomaa selkeemmin ympäristön käyttäytymismallit yms. eri sukupuolille. Sillon voikin huomata et ei koe ympäristön näkemysten tai oman kehon sukupuolen piirteiden tuntuvan ”omilta”.