Olenko liian vanha sängyn alle piiloon? Jumitan myrskyssä, mutta se on päässäni. Kaikkialla salamoi, kuulen vain jyrinää. Pamauksen toisensa jälkeen. Olin kerran sokea, mutta nyt näen. Side valahti kasvoiltani. Vaikka yritän silmät sulkea ja vaipua pimeyteen. Olla tietämättä, luottaa. Nyt tiedän, mitä joudun tekemään vuoksesi. Millaisen minusta teit. Antaisin mitä vain. Pestäkseni sen pois. Hinkkaan sitä saamarin tahraa pois. Mutta tatuointi pysyy. Kas kun minäkin olen syyllinen. Naskutan, ärisen ja jäisin. Itseni vereslihalle. Äänihuuleni värisevät. Häijyjä ja elintärkeitä totuuksia. Joista minun on puhuttua. Jotka sinun pitää kuulla. Kieleni aaltoilee. Hiljaisuuden kohtuuttoman taakan alla. Mutta ääni jää kurkkuuni. Kova turpea pala jonka nielaisen. Sanotaan, että äiti tietää parhaiten. Entä jos äiti ei tiedä kaikkea? Entä jos hän levittää tukkaasi. Mutta ihailee Scarlett o’Haraa. Sinulle olen peilikuvasi. Mutten voi piilotella hymysi takana. Ja minusta olemme vastakkaisilla puolilla peililasia. Me kaksi vastaan maailma? Mutta maailma kostaa minulle. Tavoilla joita et voi käsittää. Miten voit tietää, että niin on? Olen kyllästynyt kärsimään hiljaisuudessa. Tänään tampoaan ja kiljun ja huudan. Kunnes jokainen sana on ulkona minusta. Vain tietämällä, näkemällä. Annoin suostukseni. Käteni kerran niin puuhaat. Ovat likaiset toisen synneistä. Sanoista joita en sanonut. Lohikäärmeistä joita en tappanut. Minä perin synnin. Ja minusta tulee hirviö, josta synnyin.