Siirry sisältöön
16v tyttö

Öh tota noin. Ottaisitteko te porukkaan mukaan jonkun tuntemattoman ihmisen joka on suurinpiirtein teidän ikänen vaikka yhdeks kerraks? Esim vaikka jossain ostoskeskuksessa jos joku kysyis tai missä te ny vietättekään aikaa.

Oon pyöritelly tota asiaa mun päässä vähän aikaa. En siis omaa kavereita tai tuttuja, joiden kanssa voisin viettää aikaa. En myöskään ole ollut ikäisteni kanssa ”tekemisissä” mitenkään aktiivisesti koulun ulkopuolella noin kahteen vuoteen. Olis mukavaa, jos vois olla muiden kanssa ees hetken tai kaks. Ihan sama jättäiskö mut sitten sinne jonnekkin, mut kunhan vois olla ees hetken. Haluisin, et ei olis täysin yksinäinen olo ees yhtenä päivänä.

En haluais olla muitten tiellä tai pilata mitää ja varmaa olisin vaa ihan hiljaa. (En ole niin hiljainen, jos oikein ryhtyy kavereiksi.) Olisin vaa siin reunalla. Kattelees. Mun sosialliset taidot on ruosteessa ja se hävettää, koska lähes kaikki mun ympärillä tietää nuorison trendit ja mikä on se juttu mistä kaikki puhuu. Olipa se mopot tai jokin muu. Kaikki mut osaa puhua. Oon vasta 15v ikäsenä oppinu puhuun kassalla ja tilaan tyyliin nugetteja Hesestä.

Olisin itse ihan avoin mille vaan porukalle, kunhan ei olis kauheesti päihteitä tai mitää laitonta meneillä. Poikien kanssa on ollu pienenä mukavaa olla (olivat hauskoja ja mukavaa seuraa), mutta nykyään heille puhuminen on hieman jännittynyttä, sillä mua on kiusattu aika kauan ja suurinosa näistä kiusaajista on ollut poikia. Tyttöjen kanssa ehkä sujuis vähän helpommin, mut en tiedä mitään meikkaamisesta tai muista ”tyttömäisistä” aiheista mistä ne saattais puhua. (Ex-kavereiden kanssa keskustelu oli aika neutraalia eikä mitään kokemusta karistuttavaa.) Eli perus sekasakkia saa olla. En silleen tuomitse.

Oon siis ihan perus tyttö. 166.7cm pitkä ja likasen blondit, pitkät hiukset (en ole leikannut vuosiin, joten latvat kärsineet) ja oon varmaan aika kalpee. Juu ja naamasta löytyy joitain finnejä ja ”epäpuhtauksia” kun kerran vasta olen alkanut huolehtimaan siitä. Oon harrastanu balettia ja ratsastusta (unelma-ammatti oli ratsastuksenopettaja), mutta molemmat lopettanut rahan takia. Luen ja kirjoitan vapaa-ajalla sekä kuuntelen paljon musiikkia. Meemit ovat plussaa?
Synttärit oli tossa kaks päivää sitten, ei tehty oikeestaan mitään. En siis saa enää juhlistaa sitä. Koulussa oon saanu useana vuonna kielistä kymppejä, mut nyt ei oo ja on vähän laskenu numerot. Kiinnostuksen kohteita on useita ja vaihtelevat ajoittain. Mopot ja ajoneuvot ovat hieman kiinnostavempia nyt kuin vuosi sitten, kun parin vuoden päästä saisi kortin. Osaan ajaa automaatilla kuitenkin, hehheh, ilman korttia mentiin joskus autolla ihan syrjäteillä isän kanssa (turvallisuus otetaan aina huomioon).

Joo. Mutta silleen. Tää ihmisten tapaaminen on noussu mieleen kun on aika yksinäistä olla yksin kaiket päivät. Vaikka yleensä haluan olla juurikin yksin, olisi mukavaa tietää joku ”uusi” ihminen joka ei olisi oma vanhempi.
Tosin tähän liittyy myös kaikki nää seurustelu jututkin. Toivoisin että tässä parin vuoden sisään ihastuis taas johonkin ja että sais sen poikaystävän. Epätodennäköistä on, mutta on mukavaa viel aatella et olis ihan pikkuriikkinen mahdollisuus. Et en ois koko elämääni yksin. Toi aattelutapa on varmaan enemmän harmiks ku hyödyks, mut ei voi mitään. Tässä sitä kun ollaan jumissa tyynyn kanssa. Perus tavoitteena olis korvata tyyny oikeella, hengittävällä ihmisellä jota sitten olis mukava halata. Ääh. Taas mä alan haaveileen. Pitäis varmaan lopettaa tää haaveilu kaikesta nyt kun ketään muuta ei oo vielä sattunu. Se kun tuppaa menemään aika pitkälle. Olis tähän loppuun vielä pitäny laittaa jotain muitakin kysymyksiä, mutta unohdin jo.

Kiidosda.

15 (kohta 16)v tyttö

Vaikutat tosi kivalta! Mäkin tykkään kirjottaa ja meemit on hauskoja plus kuuntelen musiikkia monia tunteja päivässä. En lue kauheen aktiivisesti just nyt mut oon lukenu monet sellaset tunnetut nuortenkirjat niin pystyn keskusteleen niistä. Harmi kun täälä ei kai pysty jakaan mitään yhteystietoja.

Haluun kyl huomauttaa, ettei tytöt puhu jostain meikkaamisesta koko ajan. Kukaan ei oo niin yksiulotteinen ihminen että ois vaan yks mielenkiinnon kohde. Yleensä melkein kenen tahansa kaa löytyy ainakin joku yhteinen juttu.

Jos joku suunnilleen saman ikänen tulis kysyyn multa ja mun kavereilta kaupungilla et voiks se olla meijän kaa niin se tuntuis kyl vähän oudolta. Erilaiset ihmiset saattaa vastata siihen vähän eri tavoin. Esim mun mielestä se ois varmaan ihan ok ja meistä vois tulla kyl vaikka kavereita mut jollekin toiselle se ehkä tuntuis tungettelevalta.

Toisiin nuoriin voi koittaa tutustua esim Yubo-nimisessä sovelluksessa joka toimii samalla tavalla kun Tinder mut se on kavereitten hankkimista varten. Sinne jos tekee käyttäjän niin kannattaa laittaa useempi kun yks kuva ittestään ja kirjottaa profiiliin ikä, asuinpaikkakunta ja jotain mielenkiinnon kohteita/harrastuksia.

Toivottavasti sait tästä viestistä jotain hyödyllistä irti. Ois kyl kiva tutustua!

fennekki

Hei!
pystyn mukautumaan tuohon jollain lailla, minulle kävi noin mutta olin silloin 8v ja opettajan pakottamana tutustuin erääseen tyttöön kaikki kääntyi paremmaksi ja olen ollut hänen kanssaan siitä asi erottamattomat. Kun viime vuonna siirryin ylä asteelle olin varma että en saisi ainuttakaan kaveria tämän erään henkilön lisäksi, mutta nytten vuosi myöhemmin ympärilleni on rakentunut monenkirjava kaveriporukka josta en millään luopuis. Pointtini on että varmasti sinulle vielä kaveri löytyy ja kannataa uskoaltaa ylittää ittensä puhumalla muille ihmisille ja koettamalla olla heidän kanssaan.

fennekki

ja jos he haluaisivat olla kaveretasi oikeasti heitä ei varmasti kiinnostaisi ulkonäkösi koska olet juuri täydellinen omana itsenäsi.

[nimimerkki muutettu]

Moikka oon 06/15 tyttö joka etsii uusia kavereita. Balettia harrastan ja piirtäminen lähellä sydäntä ollut pitkään. [osa viestistä poistettu. Emme julkaise yhteystietoja]

Vastaa aiheeseen: Ottaisitteko mukaan? Kaikille

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top