En tiiä miten selittäisin tän mutta joo yritän. Viime vuonna tutustuin yhteen mun joukkuelaiseen vähän paremmin ja meistä tuli kavereita. Snäpätään aika paljon ja kerrotaan toisille vähän kaikesta. Pystyn luottaan häneen täysin ja jos jotain tapahtuu kerron melkein ensimmäisenä sille. Tää kuulostaa vielä siltä että oltais tosi läheisiä, mutta todellisuudessa ei olla, vielä.
Hänellä on pari hyvää kaveria meidän joukkueessa joihin oon tutustunut itsekin vähän. Joskus treeneissä hän ei puhu mulle melkein mitään mikä tuntuu aika pahalta. Toisaalta taas ne treenit, joissa jutellaan paljon ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä on ihan parhaita. Ei olla tunnettu kauaa, mutta tunsin heti meidän välillä jotain kun juteltiin ekan kerran. Tuntuu vähän samalta kuin ihastuminen, mutta en siis tykkää hänestä sillä tavalla. Tää on tosi outoa koska välitän hänestä enemmän kuin vanhemmista kavereistani. Onko muilla ollut tällaista ja onko mennyt itsestään ohi? mua pelottaa myös koko ajan että hän ei ajattele yhtään samalla tavalla eikä jaksa olla mun kanssa kohta. Ns menettämisen pelko häntä kohtaan on isompi kun muita kavereita, ja tuntuu tosi väärältä ja pahalta ajatella näin…
Hei tuntuutyhmältä!😁 Toi on ihan normaalia!! Kuullostaa siltä että haluat olla hänen paras ystävä.😄 Voit kysyä häntä kylään tai muualle aikaan viettämään, jossa voitte tutustua paremmin in real life. Ei siitä mitään voi mitään menettää. Uskon, että jos se tutustuu suhun paremmin niin se haluu olla sun kaa enemmän. Uskon, että oot tosi mukava ihminen🤩🤗💜
