Muutin uuteen paikkaan kun aloitin ylä-asteen. Tutustuin heti muutamaan tyttöön joista yksi alkoi heti kiusaamaan minua. Hän käveli päin käytävällä, ilveili, istui pulpetillani ym. pientä kiusaamista. Olin silloin vahva ihmisenä ja minulla oli itsetunto kohdallaan, joten jätin hänet omaan arvoonsa enkä välittänyt kiusaamisesta. Tämä kiusaaminen onneksi loppui aika lyhyeen. ( <- tapahtui 7.lk.). Sitten alkoi kahdeksas luokka ja olin päässyt jo hyvin mukaan porukoihin, kunnes tapasin erään pojan. Juttelin pojan kanssa paljon ja minusta tuntui että välimme olivat hyvät. Sitten minulle selvisi, että poika seurustelee. En välittänyt ja jatkoimme juttelemista. Sitten tuli kesä ja alkoi rippileiri. Menin eri leirille kun kaverini, koska minulla oli tärkeä harrastukseeni liittyvä leiri samaan aikaan. En tuntenut riparilta juuri ketään. Kaikki olivat meidän koulussa, mutta en tuntenut heitä sen enempää. Jouduin riparilla samaan huoneeseen sen tytön kanssa, joka oli kiusannut minua seiskalla. Meistä tuli ihan ok kaverit ja sovittiin että unohdetaan menneet. Sitten kerroin tälle tytölle että olin jutellut Nikolle (nimi muutettu) ja että olin vähän ihastunut häneen. (Niko oli samalla riparilla). Sitten pari viikkoa riparin jälkeen, juuri kun koulu oli alkamassa sain facebook viestin Nikolta, joka haukkui minut ihan kokonaan! Hän väitti että olin levitellyt juttua riparilla että meillä olisi suhde ja että meillä ei todellakaan ole mitään suhdetta ja että mä olen niin nolo ihminenkin että hän ei vois koskaan ajatella alkavansa seurustelemaan mun kanssa ja että mä olen hikke jonka elämässä ei ole muuta kun koulu ja voimistelu ja että mä oon ruma ja että kaikki ajattelee musta samalla tavalla! (Kaunisteltu versio). Tässäkohdassa itsetuntoni sai ison kolauksen! Tiesin heti, kuka oli laittanut juorut liikkeelle. Menin kysymään vanhalta kiusaajaltani, että miksi hän on laittanut aivan perättömiä juoruja liikkeelle! Siihen hän vastasi että ei hänen tarvitse pitää minun salaisuutta koska minä olen puhunut hänestä pahaa kaikille ja levittänyt hänestä myös aivan perättömiä juttuja!!! En todellakaan ole puhunut hänestä pahaa! Enkä varsinkaan levitellyt mitään juttuja!!! Kun koulu alko, minua jännitti ihan hirveästi! Koulussa kukaan ei puhunut mulle, ei katsonut päin... Olin ihmisille pelkkää ilmaa! Minulla on yksi kaveri, joka melkeen tietää kaiken. Kukaan ei myöskään pidä hänestä... Voi johtua siitä ettei hän käytä meikkiä ym. Minulla on paha olla, koska kukaan koulussa ei usko mitä sanon! Minulla on kauhea stressi! Harrastukseni vie minulta 6 iltaa viikossa ja lisäksi valmennan. Ja sitten vielä kaikki koulujutut! Suutun todella helposti vanhemmilleni ja sisarilleni, enkä pysty hallitsemaan vihaani ja kiukkuani! Minulla on niin paha olla!! Treenisali on ainut paikka, jossa minut hyväksytään juuri tällaisena ja jossa minulla on hyvä olla! Mutta kun suutun vanhemmilleni he rangaistukseksi peruvat treenejäni!!! Minulla ei ole edes omaa huonetta jonne pääsisin rauhoittumaan ja olemaan ihan yksin! En ole enää oma iloinen itseni, jolla on itseluottamus kohdillaan! En halua, enkä aijo kertoa vanhemmilleni!!! Olen myös käynyt psykologilla, josta ei ole ollut mitään hyötyä ja seiskalla kiusaaminen käsiteltiin kiva koulu tiimin kanssa, josta ei ollut myöskään mitään hyötyä! Kaikenlisäksi, jouduin silloin pyytämään kiusaajalta anteeksi, vaikka minä en ollut tehnyt mitään! Ongelmani ei kuulosta suurelta, eikä se kauhean suuri olekkaan, mutta se on aivan liian suuri minulle!!! Haluan itsetuntoni takaisin! Onneksiu enää vuuosi peruskoulua!!!
Moi.
Sä voit saada itsetuntosi takaisin, ja ongelmasi on aivan yhtä suuri ja tärkeä kuin muidenkin. Sanoit olleesi vahva seiskaluokalla. Voit miettiä, mikä teki sinusta silloin vahvan? Tietenkään et ollut vielä kohdannut tuota juoruilua ja syrjimistä, mutta selätit heti alkuunsa toisen tytön yrittämän kiusaamisen. Voisitko pyrkiä uudelleen tuota vahvuutta kohti?
Vanhempiesi rangaistuskeino ei ole oikeudenmukainen sinua kohtaan. Sanoit, ettet halua kertoa vanhemmillesi asiasta, mutta voisitko kirjoittaa heille vaikka kirjeen tai jollain muulla tavalla kertoa heille? He voisivat ymmärtää sinua paremmin, kun tietäisivät, millaista taakkaa kannat niskassasi. Yritämme joskus selviytyä viimeiseen asti yksin, mutta välillä on järkevää kertoa muillekin, miltä oikeasti tuntuu. Silloin oma olo helpottuu myös.
Olet kaunis ja arvokas ihminen ja sinussa on paljon hienoja piirteitä, vaikka sinusta ei tuntuisikaan juuri nyt siltä. Et ole missään nimessä syyllinen siihen, että sinua kiusataan – jouduit pyytämään kiusaajalta anteeksi, mikä on ehdottomasti väärin, sillä vika ei koskaan ole kiusatussa. Psykologeja on monenlaisia, ja kaikkien kanssa kemiat eivät kertakaikkiaan kohtaa. Voisitko kuitenkin puhua asiastasi esim. kuraattorille, terveydenhoitajalle tai toiselle psykologille? Vaikka kertominen tuntuisi kuinka vastenmieliseltä, se on kuitenkin monesti ensimmäinen ja tärkeä askel koko ongelman ratkaisemiseksi. Voit soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun, jos se tuntuisi paremmalta. Onnistumisen kokemukset (kuten voimistelusta) ja mukavat harrastukset ylipäätään auttavat rakentamaan itsetuntoa uudelleen, samoin kuin ihmissuhteet. Onko sinulla treenisalilla tuttuja ihmisiä, joihin voisit tutustua paremmin? Hienoa, että sinulla on ainakin yksi kaveri. Tunteita voi purkaa mm. kirjoittamalla, musiikin avulla, piirtämällä, lenkkeilemällä ja harrastamalla. Sä ansaitset parempaa ja tuo tilanne tulee muuttumaan vielä valoisammaksi. Älä luovuta vaan taistele eteenpäin! Olit seiskalla vahva ja voit aivan varmasti olla vahva vielä uudestaankin. Vielä vahvempi kuin aikaisemmin.
Voimia ja halauksia! =)
me olemme kaverin kanssa riidoissa ja ei pystytä selvittää sitä jaollaan oltu parhaita kavereita vauvoista asti! tuntuu todella pahalta!!!!