moi=)
eli oon sama tyyppi kun siinä toisessa keskustelussa jossa on nimimerkki joku… ja paino huolestuttaa. niin siitä vähän jatkoa eli Äitini ja isäni on kyllä todella kiva ja ymmärtäväinen mutta en aina kehtaa sanoa sille kaikkea. ja sitten mulla ois kiusaamis juttua eli mua on kiusattu niin loukkaavasti alemmilla luokilla että olen monesti tullu itkien kotiin ja nukkunut äitini ja isäni huoneessa YLI KUUKAUDEN!!” koska en uskaltanut nukkua omassa huoneessa ja onneksi olemme muuttaaneet niin enään ei kiusata ainakaan tällä hetkellä ja nukun turvallisesti omassa huoneessa==)=) mulla on todella hyvät perhe välitn mun porukoiden eli äitin ja isän kanssa ja ne on tosi kivoja mutta en vain kehtaa kysellä asioita niiltä¤-¤
kiitos kaikista vastauksista!!”
..voi vaan sanoa että elä kuuntele kiusaajia.
[osa tekstistä poistettu]
Hei sinä, jonka paino huolettaa.
Kerroit, että sinulla on hyvät välit vanhempien kanssa, mutta et uskalla tai halua jutella vaikeuksistasi heidän kanssaan, Miksi?
Olen kolmen lapsen äiti ja minullakin on hyvät välit kaikkien lasten kanssa. Me olemme jutelleet lähes kaikista asioista yhdessä, joskus ”noloistakin” asioista. Huomaan, että nuorille on vaikea tulla puhumaan ”henkilökohtaisista” intimiasioista, joihin lasken hormonitoiminnan aiheuttamat tai seksuaalisuuteen liittyvät tai vaikka ylipainoon liittyvät asiat.
Itse olen usein saanut kuulla lapsiltani, että älä kysele tollasia, mutta kysymykset ovat herättäneet lapissani tietoisuuden siitä, että minäkin olen ajatellut heidän asioitaan. Ja usko pois sinunkin vanhempasi ajattelevat sinun asoita, joskus he eivät vaan osaa tai uskalla kysellä asioita, joita ei näe päällepäin.
Luulen, että molemminpuolinen tietämättömyys siitä, miten vastapuoli reagoi keskustelun aiheeseen voi myös estää keskustelun syntymistä.
Eli ehdotukseni on, että avaat rohkeasti keskustelun vaikka ensin jomman kumman vanhemman kanssa ja kerrot huolesi. Uskon, että se kuitenkin helpottaa omaa oloasi.
Tsemppiä
