se on jännä että pieniki teko voi satuttaa iha helvetisti
ei kukaa koskaan mitään tarkottanu, mutta se jättää arvet
nii, se arpi on sisällä, ei ulkopuolel [osa viestistä poistettu]
ois parempi jos niitä ei ois
ei ois koskaa ees ollu
[osa viestistä poistettu]
mä yritin mutta kiinnostiko ketää ees, kyl ne varmaa yritti kuunnella mut unohti sen ajan myötä
on se saatana jännä, että se ihminen joka on kokenu samaa ei ymmärrä. en mä enää kerro totuutta, ku ei se auta
ei mua enää kiinnosta jos sanotaan että ”kyllä mä oon täällä” ku et sä ollu viime kerrallakaa. mä huusin ja itkin, eikö se riittäny?
