Moi
Minulla on kaveri ja olen tuntenut hänet kohta 8 vuotta. Minulla oli joskus romanttisia tunteita häntä kohtaan ja oltiin ”yhdessä” kans jossain vaiheessa, mutta se loppui, kun ei oltu tarpeeksi yhteydessä toisiimme. Ero ei niinkään harmittanut minua.
Kaverini on sosiaalisempi kun minä ja saa helposti uusia ystäviä, toisin kun minä. Hän on nykyään harvemmin minun kanssa ja viettää aikaa erityisesti henkilö B:n kanssa, jolle olen järkyttävän kateellinen. Kaveri ja B tutustuivat kunnolla vain n. vuosi sitten. Tiedän etten voi omistaa kaveriani, mutta haluaisin enemmän aikaa hänen kanssa.
Kun kaveri ei ole kanssani, eikä minulla ole oikein muita kavereita ajattelen, että täytyis yrittää irtautua tai jotenki unohtaa tää kaveri, kun se vaihtaa ton tosta porukkaa. Kun oon päättäny unohtavani sen se on taas mun kanssa ja en oo enää vihanen sille, haluun vaan olla sen kanssa. Se on viiminen asia mitä aattelen illalla, että oltais sen kans läheisempiä. Että oltais yhessä.
En tunne romanttisia tunteita häntä kohtaan, ajatuksena se miellyttää. Ajattelen sitä liian usein. Haluaisin olla hänen kanssa enemmän.
Minulla ei ole ollut muita ihastuksia hänen jälkeen, tuntuu että olen takertunut kaveriini liian paljon enkä näe muita vaihtoehtoja. Haluan päästä siitä eroon, etten voi päästää irti ajatuksesta olla hänen kanssa yhdessä.
Kun tulin ylä-asteelle hän oli yksi ainoista jonka tunsin, turvallinen ja tuttu. Tuntuu vähän hylätyltä, kun hän on onnistunut hankkimaan muita kavereita joiden kanssa viihtyy, toisin kuin minä.
