Olen viime vuosina kärsinyt paljon koulutressaamisesta. Olen myös ollut monta vuotta tapaamatta kavereita muualla kuin koulussa. Näiden huomaaminen on saanut minut miettimään, miksi? Mietittyäni tajusin, että pakkomielle saada kymppejä koulussa ja halu olla olematta kavereiden kanssa vapaa-ajalla, johtuu siitä, että haluan kovasti miellyttää kaikkia.
Tressaan koulusta ja kokeista, koska haluan täyttää vanhempien, sukulaisten ja tuttujen odotukset siitä, että olen kympin oppilas. Se, että kaikki ovat tottuneet siihen, että saan paljon kymppejä, saa minut ahdistumaan ajatuksesta, että minuun petytään, jos saan kasin(mikä olisi sekin riittävä). Minulle on monesti sanottu, että jos saan joskus kasin tai vaikka seiskan, se ei haittaa mitään. Se on vähän auttanut, mutta silti petyn jos saan odotuksiani huonomman numeron.
En halua tavata kavereitani, koska pelkään, että minusta olisi haittaa. Pelkään, että he eivät tykkää olla kanssani ja se olisi heille vain harmiksi. Pelkään myös, että loukkaan jotakuta jotenkin, vaikka ei olisi ollut tarkoitus, ahdistaa myös.
Onko muita, jotka ovat kokeneet samoin? Haluaisin kovasti tietää, miten olette selvinneet tämä asian kanssa.
Mullakin on ollut samanlaisia ajatuksia. Uskon, että jos haluat hengailla kavereidesi kanssa, sun kannattaa rohkeasti kysyä. Jos he ovat hyviä kavereita, he haluavat viettää aikaa kanssasi. On ollut paineita siitä tosiasiasta, että menen ens vuonna seiskalle, ja mun opettaja on nyt lepsu, että tippuuko keskiarvo paljonkin yläkoulus.. Mut uskon että selviän, koska tiedän että olen tehnyt sen mihin pystyn. Koulu on usein ärsyttävän arvosteleva😐 mut tsemppii❤
