Moi :)
Lopetin just ala-asteen. Ja nyt mietin, että mahtuipa ala-asteaikaan paljon sanonko mitä. Siis mistä mä nyt alottaisin?
Eka- ja tokaluokilla mua ei huvittanut kavereiden saaminen olin yksin kaikki välkät, kun en vaan oikeen tiennyt miten saada kavereita. Opettaja kerran käski mun luokkalaisten olla mun kanssa, mutta ei se ollu nii kivaa.
Kolmosella tapasin (nimi muutettu) Vilman. Hän oli mua vuotta vanhempi, mutta jäänyt luokalle. Hän oli kamala öykkäri, joka kiusasi mua. Tunki aina mukaan mun ja mun silloisen parhaan kaverin kanssa. Läpi ala-asteen loppuajan tää henkilö kiusas mua.
Nelosella olin aluksi poikien kanssa. Kivojen, tuttujen poikien kanssa. Mutta tämä Vilma kiusas mua siitäkin. Ofc. Nelosen aikana löysin myös uuden parhaan kaverin, jolla oli toinen kaveri (nimi muutettu) Alisa. Alisa sai mut tuntemaan itseni huonommaksi, ja esmes syrji mua. Tämäkin kiusaaminen jatkui myöhemmin.
Sekä kolmosen että nelosen aikana kiusaamisen takia mulla oli usein maha kipeä, ja kävin sen takia usein terkkarilla.
Vitosen aikana kävin kuraattorilla, koska mulla oli lieviä masiksen oireita ja esmes itsetuhosuutta, joka jatkui kutoselle asti. Kuraattori Marjo oli ihana ihminen, kiitoksia hänelle kaikesta <3.
Ai niin. Vitosella tämä Vilma josta aiemmin puhuin, uhkasi hakata mut. Ja mä pelkäsin sitä oikeesti.
Voisin kertoo paljon lisääkin, mutta tää saa luvan riittää. Kysykää, jos haluutte tietää jotain lisää.
Hei!
Mä oon todella pahoillani että oot joutunut kokee jotain noin hirveetä! Toivon että yläaste tulee olee sulle parempi!
Kaikkea parempaa sinne!<3
Kuulostaa todella hirveeltä! Tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen, sillä mäkin olin ykkösellä ja kakkosella ja ykkösellä mua kiusattiinkin. Mut kolmosella asiat onneks muuttuu paremmiksi. 🙂
Mäkin toivon, et sulla menee yläasteella paremmin!
