Hei taas tuhannen kerran varmaan.
Löysin eilen lisätietoa paniikki kohtauksista sunmuusta mutta löysin paniikkihäiriön. Aloin miettii et mullahan on noita oireita ja sorruin ku tajusin et oon oikeesti ”kipee”.
Tein jonkun paniikki oire testin. Olikohan se mieliry:ltä. Ja testin tulos oli 14 pistettä ’merkittäviä paniikki oireita’ sorruin yhä enemmän.
Mistä saan apua kun en uskalla puhua vanhemmille enkä terkkarille???
PLIIS APUA!!
Hei 11v ✨GURL✨,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moikka gurl!
Joo ollaan juteltu aikaisemmin aiheesta ja tosiaan sinulla on vähän tuollaiseen taipumusta. Se tosin lienee oire jostain muusta pelosta tai paineesta josta olet kärsinyt jo pitkään.
Voitko kertoa miksi asiasta ei voi puhua vanhemmille?
Muuten apua saa kuraattorilta, kouluterveydenhuollolta, tai vaikka soittamalla 116 111 joka on Lasten ja nuorten puhelin. Myös tänne kirjoittaminen on yksi avun kanava.
Kun osaat jo hakea netistä asioista niin aloitetaan ensiapu. Hae ”mindfulness” ja tee niitä harjoituksia. Jos jokin niistä ei auta, älä välitä, joku muu voi auttaa. Me voidaan myös opettaa niitä täällä jos on tarve ja jos mikään niistä ei auta riittävästi niin sitten me tehdään muita juttuja.
Kirjoittele pian ja palataan asiaan.
En pysty kertomaan vanhemmille koska en tiedä mitä sanoa, se ahdistaa ja tuntuu että ne ei ymmärrä mua
Kerroin äitille.
Ja kysyin saanko mennä kuraattorille
Moi!
Hyvä että uskalsit ottaa asian puheeksi äitisi kanssa. Paniikkihäiriö tuntuu tosi pahalta mutta se on silti selätettävissä oleva vaiva. Siinä on alkuun se ensiapuvaihe kun oppii hoitamaan sitä pahinta oloa ja sitten se alkaakin poistua kokonaan elämästä.
