Oon siis nyt lukion ensimmäisellä luokalla ja 16-vuotias.
Kaikki alko siis kun tulin lukioon. Kun mä olin yläasteella, mulla oli maailman parhaat kaverit. Meillä oli tosi tiivis neljän hengen porukkka ja meil oli paljon yhteisii kavereita. Me pidettiin tyttöjeniltoi ja oikeesti kerrottiin kaikki toisillemme. Se oli kuin jossain kirjassa tai elokuvissa toteutuvaa ystävyyttä. No sit tuli lukio. Kaks mun kaverii lähti lukioon toiselle paikkakunnalle ja nään niitä nyt tosi harvoin. Me kyl puhutaan yhä ryhmächateis jne. Mut mulla on hirvee ikävä niitä. Mut sit se kolmas mun kavereista, joka oli yläasteel mun kaikkein paras kaveri tuli mun kaa samaan lukioon. Me ollaan samal luokal, ja meil on melkein kaikki samat tunnit.
Kun koulu alko, me oltii aika paljon yhes, syötiin yhes ja istuttiin vierekkäin. No sit kuvioihin tuli yks tyttö. Se oli ollu samassa yläkoulussa kuin mekin ja se siel vaan hyvänpäivän kaveri, jos tiiätte. No nyt se on alkanut omia tätä mun bestistä. Se tyttö on myös samoil tunneil meiän kaa. Se istuu mun bestiksen vieres, varaa sen aina parikseen ja itse asiassa toissapäivänä se tyrkkäs mut yhen toisen tytön pariks, joka on musta välil tosi tyhmä, ja pölli ite mun bestiksen parikseen. Lisäks mun bestis ei syö enää mun kaa, tai hengaa mun kaa välkil. Se ei istu mun kaa ja on mun kaa vasn ku sil ei oo sitä tyttöö parina, tai ku me ollaan kaksina jossain.
Mä oon sanonu sille, et mä oon ollu tosi yksinäinen ja kuinka mä en tykkää siitä, ku se ei vietä mun kaa aikaa enää, mutta se ei näyttävästi auttanu, ku mun piti kirjottaa tänne. Tän lisäks mulle on alkanu iskee masennus, joka johtuu tästä ihmissuhde ongelmasta, mustasukkaisuudesta ja koulunkäynnin paineista..
Mä tartten oikeesti neuvoja. Mä en haluu olla kolmee vuotta yksin tai sellasten kaa, joista en ees tykkää. Kiitti etukäteen, jos joku vastaa.
Moi!
Sun tilanne kuulostaa rankalta, eikä ole mikään ihme, jos sen edessä tuntuu yksinäiseltä ja masentuneelta. Alkavaan masennukseen tai masentuneisuuteen kannattaa puuttua niin aikaisin, kuin mahdollista. Oot tehny ihan oikein, kun oot puhunu bestiksellesi siitä, miltä susta tuntuu ja sanonu suoraan, mitä mieltä oot. Hänen tulisi kyllä ymmärtää olla sunkin kanssa. Vaikka sulla nyt onkin vaikeaa, se ei ollenkaan tarkoita sitä, että olisit koko lukioajan yksin tai vastenmielisessä seurassa. Onko sun mahdollista nähä niitä kahta muuta ystävää? Tiedätkö lukiosta joitain tuttuja, joihin voisit tutustua paremmin? Esimerkiksi tutortoiminta tai oppilaskunnan hallitus voi olla sellaisia paikkoja, mistä voisi löytää kavereita. Lukio-opiskelu voi aiheuttaa paljonkin paineita, ja kannattaa muistaa se, että yhtä tärkeää on muistaa levätä ja pitää taukoa opiskelusta. Mukavien asioiden tekeminen auttaa palautumaan stressistä. Oletko ajatellut puhua asioistasi esim. terveydenhoitajalle tai kuraattorille, tai oletko puhunut niistä chatissa muiden ystäviesi kanssa? Soittaminen toisella paikkakunnalla asuville ystäville voi myös lievittää ikävää hieman nettichatteja paremmin. Kannattaa puhua tunteistaan ja tehdä edelleen niitä asioita, mistä pitää. Voisit ehkä puhua myös bestiksellesi asiasta kahden kesken jossain rauhallisessa tilanteessa. Masennusta vastaan kannattaa taistella, se on vaikeaa, mutta siinä voi onnistua ja omalla asenteella voi vaikuttaa paljon! Jos suinkin pystyy, kannattaa yrittää pitää masennus kurissa ja pyrkiä parempaa kohti. Tiedän kokemuksesta että se on helpompi tie. Sä oot kaunis ja arvokas ihminen, joka ansaitsee parempaa. =)
Tsemppiä ja halaus! :)
Ootsä yrittäny tutustuu muihin teiän luokkalaisiin?? Ei sun tartte jäädä yksin. Paljon voimia sinne:-) yritä pärjätä