Mulla on sellanen tilanne että mun paras ystävä on ahdistanut mua jo jonkin aikaa. Hän on todella äkkipikainen eikä osaa säädellä itseään, joten hän voi suuttua todella helposti jos esim. Lähden jo koulusta kotiin jos mulla on kiire ja hän jää pukemaan koulun eteiseen. Hän myös on aika terävä kielestään, joten mun pitää kokoajan miettiä mitä teen etten suututa häntä. Hän on esim sanonut mulle että ”sulle kaikki on vaan niin helppoa” ja että ”tää ei oo reilua” sen jälkeen kun olin oppinut todella pitkän ja ahkeran harjoittelun jälkeen yhden tanssijutun (me molemmat harrastetaan tanssia)
Hän tiedostaa että käyttäytyy huonosti mua kohtaan, mutta sanoo vaan ”älä välitä jos sanon jotain pahaa”. Mun on vaan tosi hankala olla välittämättä, koska hän vain puhuu mulle tosi rumasti ja tällöin vetäydyn vaan sellaseen kuoreen enkä saa sanotuks mitään.
Tiiän et hän ei osaa hallita mitä sanoo, mutta se ei tunnu ihan reilulta että hän voi sanoa sen takia mulle ihan mitä vaan.
En pysty siis hänen seurassa näyttää mun tunteita. Jos ollaan puhuttu tästä, hän vaan sanoo et ”sano mulle kun sanon jotain pahaa” ja että ei se haittaa häntä jos mä suutun niistä sen puheista.
Mut jos sanon ihan tosi tiukasti että tää ei ollu ok, hän alkaa vaan puolustella itseään ja se menee väittelyksi. Joten oon oppinut hyväksymään noi tilanteet, mut se ahistaa mua silti ihan sikana.
N. Vuosi sitten yritin ottaa etäisyyttä, mutta se ei onnistunut kun hän vain veti mua takas. Muutenkin nähdään jokapäivä koulussa koska ollaan samalla luokalla, eikä mulla oo mahollisuutta olla kenenkään muun kanssa koska hän tulee väkisin mukaan.
Yks asia joka häiritsee mua myös on se että hän kokoajan puhuu miten tärkeä mä olen hänelle ja että hän toivoo et me ollaan aina kavereita ja olen ainut jonka kanssa hän voi olla oma itsensä (aka hänen ei tarvitse miettiä mitä hän sanoo ja hän voi kohdella minua miten haluaa) joten en oo pystynyt ottaa etäisyyttä.
Nyt en oo saanu nukuttua kunnolla kun oon vaan miettiny tätä tilannetta ja kaikkea mitä hän on sanonut, ja miettinyt että miten selviän seuraavan päivä koulussa.. tulipas pitkä teksi mut oli pakko kirjoittaa mun ajatuksia johonki😔
Moiii! Kuulostaa pahalta…
En tiiä miks, mutta mua alko tosi paljo suututtaa, ku luin sun viestiä. Mua suututtaa se, miten sun kaveri kohtelee sua, ja mun on pakko kertoo suoraan, että sun kaverin käytös ei oo ok. Parhaan kaverin seurassa olon ei pitäis olla huono tai ahdistunut, vaan sellainen, että kokisit, että voisit luottaa sun kaveriin ja siihen, että voisit olla vapautunut hänen seurassa.
Sun kaverin käytös on sellasta, mikä ei mahdollista tätä. Ja saan sellasen kuvan, että hänen kanssaan ei oo mahdollista puhua asiasta.
Voi olla, että hänellä on vahva temperamentti tai arvaamaton luonne, joka voi kuormittaa, ja voi olla, että ette vaa sovi yhteen…
Koen tän tilanteen olevan melko vakava, joten suosittelen puhumaan vaikka omille vanhemmille tai psykologille/kuraattorille, he kyllä tietää, miten tilanteen saa ratkaistua.
Jos haluut ottaa etäisyyttä, ota vaan rohkeesti. Kun tää kaveri lähestyy sua, lähe tilanteesta tai mee vaikka puhuun opettajalle, että hänen käytös sua kohtaan ahdistaa ja haluisit hetken aikaa pois hänen seurastaan.
Anteeksi jos mun teksti on kovaa luettavaa, mutta sun kaverisuhteen ei pitäis olla sellanen, joka ahdistaa. Pidä mielessä, että tää ei todellakaan ole sun vika!! Sun ei tarvi tuntee syyllisyyttä siitä, että jättäisit hänet tai olisit itsekäs tms. Tää johtuu sun kaverista. Toivon, että tilanne paranee…
-Suklainensydän <3
Eikäää mulla melkein sama tilanne! Mun paras ystävä sanoo että me ollaan besuja, mutta mä en halua.. Mutta mä oon vähän niinku sanonu sille et joo. Mua ahdistaa se. Se on ihana, mutten mä haluu olla mitään bestiksiä…
Toi on tosi ikävää itselläni oli samanlainen tilanne vitos luokalla mutta ystäväni myös esim potkia minua välillä. joskus keväällä meillä meni välit poikki ja hän alkoi toisen tytön kanssa kiusata minua ja sitä jatkui koko kutos kuokan kevät en osaa auttaa mutta yritän sanoa että et ole ainoa ja ymmärrän miltä sinusta tuntuu ehkä voisit sanoa opelle jotain? Toivottavasti tästä oli edes vähän apua
Suklainensydän ihana sä<3 sun viestistä tuli heti voimaa, mun äiti tietää jo tästä tilanteesta ja äitin kautta jotenkuten myös mun opettaja. Vapaa-ajan jutuissa äiti pystyykin auttaa, ja koulussa mun opettaja sillon kun se on paikalla. Mut välkillä kukaan ei oo pitääs mun puolia, ja se on aika rankkaa. Just niinku viestissä epäilitkin, hän on aika tempperamenttinen ja arvaamaton, ja aina kun yritän pitää puoliani niin hän puolustelee itseään sillä että ”hän ei osaa säädellä mitä sanoo”. Ihan kun mun pitäs sen takii hyväksyy hänen käytös ja olla kokoajan hänen kanssa kavereita..
Nyt kun oon puhunu hänen kanssaan siitä että en pysty näyttää tunteitani hänen seurassaan koska hän suuttuu siitä, hän vaan sanoi että ”sano aina kun näytät sun tunteet nii tiiän etten suutu” ihan niinku mun pitäs erikseen ”pyytää lupa” siihen et näytän sille et muhun sattuu? Joo oon niin väsynyt tähän tilanteeseen, onneks kohta on kesäloma, saa vähän lomaa hänestäki. Paitsi että hän on suunnitellu kalenterin täyteen meiän tapaamisilla.. Noh, onneks äiti tietää tästä..
Sit sulle toiselle joka olit samantyyppisessä tilanteessa tsemppiä!! Toivotaan et me kummatkin päästäis uusiin piireihin, vaikka se voi vaikuttaa tosi hankalalta..
Mä en jaksa. Ihan oikeesti. Mua ahistaa ja surettaa ihan jumalattomasti. Oon kyllä yrittänyt päästä väkisin irti näistä, mutta niistä on välillä vaikeaa päästä yli. Ja aloittaa kaikki alusta. Tässä vaiheessa en tiiä mitä tekisin. Joskus en jaksa ees mennä kouluun. Jne. Siis tää ahistaa aivan jumalattomasti. Toivottavasti sä lukija ymmärrät. Joskus aamulla ku herään niin mä en jaksa silloinkaan jaksa nousta. En ees uskalla mennä puhuu tästä. Oon kuitenki kohta lukiossa. Ja näiden ahdistuksen takia mä oon ollu lätkä peli aikana haastamassa riitaa jne. Ja välillä saatan lyödä kaveita tän takia. Auttakaa mua jotenkin.😥😥😥😥😥😥😥😥😥😥😥
[osa viestistä poistettu – viesti siirretty kokonaisuudessaan Päivystäjä mukana keskustelussa-palstalle]
Hei V 16
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Kiitos kaikille vertaistuesta🫶🏻mä välillä vaan mietin et miten oon pystynyt päästää hänet niin lähelle? Hän on kummiskin aina ollut tollanen.. Noh, ehkä se siitä, kiitii vielä kaikille vastanneille
-aloittaja
Moi kuulostaa ikävältä 🥺 ehkä hän on epävarma ja pelkää jäävänsä yksin. Minulla on sama ongelma. On yksi ystävä ja hän on tärkeä mulle. Minua ahdistaa jos hän halaa minua, oon halaamis tyyppiä, tykkään yleensä halata ystäviä mutta jostain syystä en vaan halua halata häntä. Tuntuu että oon velvollisuuden takia hänen ystävä. Koska äiti ja siskoni pitää hänestä. Pelkään että perheeni pettyy jos en enään ole hänen ystävä. Perheeni kyllä ehdotti että pidän taukoa hänen kanssa olemisesta, en näe häntä enkä laita enään viestiä, kerroin tietenkin ystävälle että on vaikea aika tällä hetkellä mulla, hän ymmärsi sen onneksi. Mutta pelkään että jos nään hänet joskus taas niin mitä jos ahdistava tunne ei minulla ole lähtenyt pois? Olenko hänen ystävä vieläkin vai pitäisikö lopettaa häneen ystävyys? 🤔 Hänellä on sairauksia niin pelkään että hän tekee itselleen jotain jos jätän hänet kamuista pois. Eikä hänellä hirveenä taida olla ystäviä. Hän on ollut enemmäkseen minun kanssani. Mitä teen tässä ystävyys ongelmassa? Onko ideoita? 🤔🥺
Merenaallot kiitti vertaistuesta🫶🏻 Välillä sitä vaan on liian kiltti muille. Oon yrittänyt sitä myös ite ymmärtää, mu ik se on vaikeeta..
Nyt hyvä juttu on et oot saanut otettuu hänestä taukoa, ja että hän ymmärtää sen. Ehkä oot niin pitkään erossa hänestä, kunnes ajatus hänen tapaamisesta ei ahista?
Yritä olla muiden ystävien kanssa, löytää uusia ihmisiä, ja kato sit kun susta tuntuu hyvältä miten teiän suhde kestää? Ja jos se ahistaa aina vaan niin ehkä se on merkki että te ette vaan ”sovi yhteen”..