Minä ja mun paras kaveri olemme tunteneet eskarista asti yli kymmenen vuotta. Olemme puhuneet aina avoimesti kaikesta ja viettäneet aikaa aina kun on kerennyt. Ystäväni on minulle tärkeä, ja yritän osoittaa sen hänelle joka päivä.
Paras kaverini on alkanut viettää aikaa enemmän yhden toisen ihmisen kanssa, jonka tunnen ja joka tuntee minut, mutta me emme ole nähneet toisiamme moneen vuoteen.
Ystäväni ja sen uusi kaveri vaikuttaa viettävän paljon enemmän aikaa yhdessä kuin minä ja kaverini. He ottavat kuvia yhdessä, ja uusi kaveri on ystävälläni usein yökylässä. Paras ystäväni ei enää pyydä minua viettämään aikaa kanssaan vaan minun pitää aina ehdottaa. Ystäväni keksii kaikki mahdolliset syyt miksi ei voitaisi nähdä. Hän tuntuu muutenkin etäiseltä.
Minua pelottaa ja ahdistaa, että uusi kaveri vie minun paikkani parhaana ystävänä, ja heillä on hauskempaa kuin minun kanssani. Tunnen riittämättömyyden tunnetta ja olen mustasukkainen. Olenko sitten niin ärsyttävä tai tylsä ettei ystäväni halua enää olla kanssani??
No siis en mää tunne sua, mut käytännössä se mitä voit tehä on, että joko kysyt siltä tai hyväksyt tilanteen. Mulla on ollu vuosien aikana moniakin parhaita kavereita, ja ne jotka ei oo halunnu enää olla mun kavereita, on sitte jääny mun elämästä pois. Oon esimerkiks kelannu, et onko se ihminen sen arvonen, jos se kerran tarkotuksella jättää mua ulkopuolelle ja ignooraa vaikka tietää että mä en tykkää siitä? Jos kuitenkin haluut olla sen kaa kavereita niin kysy ja puhu sille. Mitä sä muka voit menettää, koska tilanteen jättäminen tolleen käytännössä takaa sen että se lopulta hiipuu sit siitä pois se kaveri, ainakin yleensä. Että ihan rohkeesti vaan. Ja en usko että oot ärsyttävä/tylsä sun kaverin mielestä, sun kaveris on tuskin kymmenen vuoden jälkee yhtäkkii saanu jonku valaistumisen ja kelannu et ”äijä hei täähä on ihan super ärsyttävä ja tylsä!” Että aika epätodennäköistä jos sen niin vois sanoa…
