Tilanne on tämä: Itselläni on ensi keväänä lukiossa Vanhojen tanssit, ja tiedossani on ketä aion pyytää parikseni. Ongelmana on se, että haluaisin pyytää häntä parikseni kasvokkain, mutta erinäisistä syistä johtuen tapaamme seuraavan kerran vasta viikon koulun alun jälkeen.
Vaihtoehtoni ovat siis seuraavat: Joko pyydän häntä parikseni viestillä, mikä tavallaan tuntuu ”väärältä” tavalta, tai sitten odotan seuraavaan kertaan kun tapaamme, jolloin voin pyytää häntä parikseni kasvotusten, mutta toisaalta riskeeraan että hän on jo saanut parin…
Kumpi vaihtoehto on parempi..?
Moi!
Päätös on kokonaan sun, mutta suosittelen olemaan ottamatta riskiä ja pyytämään häntä pariksesi jo nyt. Vanhojen pareja voi olla vaikea saada jos syksyllä vasta kysyy.
Tsemppiä!
Voisitko vaikka mainita puhelulla/viestillä että haluaisit olla hänen parinsa tansseissa, mutta tekisit ”virallisen ehdotuksen” kasvokkain?
Jos on ihan varmaa ettette tapaa kuin vasta koulujen alettua niin itse tekisin noin, mutta muutoin voisi vaikka yrittää löytää aikaa ja mahdollisuuksia tapaamiseen ja sopia asiat silloin.
Joidenkin tyyliin voisi sopia hieno kirje tai kortti jossa pyytäisit tuttuasi pariksesi? Vaihtoehtoja on monia! :)
Ja jos tämä henkilö ei kuitenkaan ole mikään koulun suosituin yksilö, niin luulen että hän ei ole kuitenkaan saanut paria jo noin aikaisin. Tiedän ihmisiä jotka pyytää pariaan vanhoihin vasta vähän ennen harjoituksia yms. ja itse tilaisuutta, joten eiköhän sulla ole sitä aikaa :)
Tsemppiä ja hyvää kesää!
Melkein tuo ”väärä” vaihtoehto ois se järkevin :)
Muistan kun oli ysien tanssit. Toivoin kovasti, että edes joku pyytäisi minua, koska olen ujo kiusaamisen takia. En saanut paria ja opetta määräsi minulle parin, joka ei näyttänyt asiasta kovin tyytyväiseltä. Ei ollut kovin kivaa mennä tanssi tunneille ja ysien päivä oli ikävä. Nyt ajattelin kysyä itse vanhojen tanssiparia, mutta en tiedä uskallanko. Minulla on kolme vaihtoehtoa. Poika, joka on rehellinen, hauska, ollaan samalla luokalla ja ollaan oltu samoissa ryhmissä. Hän ei ole suosittu, mutta arvostan sitä hän menee mukaan ja hankkii ystäviä. Itselläni ei ole lukiossa ystäviä. Tai poika jota en tunne kovin hyvin, mutta hän oikein mukava. Tai sitten poika joka on ollut samalla luokalla 3 asti. Hän oikein fiksu ja mukava. Tänä vuonna hän suostui tanssimaan itseään vanhemman kanssa vanhojen tansseissa. Tuollaista minä arvostan.
Moi ujo! Epäilen, että et tätä enää nää – mutta ei se mitään. En tiedä, mikä parivaihtoehdoista olisi sinulle paras (tai ehkä olet jo pyytänyt jotakuta heistä?), mutta yleisesti voin sanoa, että paras pari on sellainen, jonka seurassa tunnet olosi turvalliseksi. Tsemppiä parin valintaan ja ylipäätään wanhoihin, toivottavasti kokemuksesta tulee sinulle mukavampi kuin ysien tansseista <33
