Elikkäs… Mä oon ollut pitkään yhden ”Annikan” ystävä. Leikittiin paljon mutta Annikan äiti oli niin tiukkis ettei tämä niin kutsuttu ”Annika” ikinä käynyt meillä. Nyt vuosi sitten löysin luokkamme perukoilta kaks maailman ihaninta ystävää joiden kanssa oon paljon. Annika tuntuu kauhean lapselliselta nykyään. Kuin olisi pudonnut junasta. Kertoo pissa kakka pippeli ja pillu ”vitsejä”. Kuvaa tik tokkiin videoita missä mutisee taustalla ja kerää rapa palloja. Olemme kaikki 13 vuotiaita. Olen kuullut ihan opettajilta ja Annikan äidiltä miten yksinäinen Annika on. Annika on koulujen taas auettua suorastaan nöyryyttänyt minua. Pullia vatta sulla heh heh on yksi Annikan jokapäiväisistä vitseistä. Meidän kissa on paras ja Ai kamala kun sä syöt paljon! Sähän lihoat! Annika sanoo nuo ihan vitsillään mutta hokee niitä kokoajan. Hän vahtaa vain elämän uusintoja ja olettaa minunkin olevan kiinnostunut niistä (en ole) Haluan viettää aikaa parhaiden ystävieni kanssa mutta tuntuu kuin minulla olisi velvollisuus kuunnella Annikan vitsejä miten minä lihoan koska Annika on yksinäinen… Ihana sinä jos jaksoit lukea!! 😍 Kirjoittakaa pliis mielipiteitä mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä? Se auttaisi minua paljon!
