Mulla on inhottava ongelma. Pelkään jostain syystä kaikkia sosiaalisia tilanteita. En oikein itsekään ymmärrä miksi, eikä minulla ole hajuakaan, mistä tällainen on tullut. Aina, jos pitäisi mennä puhumaan tai kommunikoida jonkun vieraan ihmisen kanssa, mua hermostuttaa enkä uskalla sanoa taikka tehdä paljon mitään. Pelkään vain, että kaikki inhoavat mua, pitävät rumana ja ihan idioottina, vaikka tiedostankin, ettei näin ole. Miten pääsisin tästä eroon?
Kiva että en oo ainoa kaltaisesi:)) meinaan mä en ees uskalla aina katsoa jotain tyyppejä koulun käytävil (varsinkaa ihastustani, josta oon oikeesta epäilly sen puhuvan musta pahaa tai sen kaverin sille) mutjoo ja sit puhuminen on joskus kankeaa ja mulla on silmät aika kuivat usein nii näytän ku oisin itkeny jos silmät kostuu normaalisti nii en uskalla katsoa aina silmiin sitä kelle puhun!!! ;((
Mäki haluisin päästä tosta ongelmasta eroon
Moikka,
onpa ikävää kuulla, että pelkäät sosiaalisia tilanteita syyttä.
Mielestäni paras tapa päästä sosiaalisista ongelmista eroon,on pikkuhiljaan opetella eroon niistä.
Esimerkiksi, aloita uusi joukkue harrastus, vaikka lentopallo, jalkapallo, taitouinti, taitoluistelu, voimistelu tai jokin muu. Saat turvallisen joukkueen ja samalla saat uusia kavereita ja saat harjoiteltua sosiaalisia tilanteita turvallisessa ympäristssä.
Toinen hyvä tapa harjoitella on esimerkiksi hankkiutua tahallisesti esimerkiksi kesätöihin asiakaspalveluun. Siloin altistat itsesi kokoajan sosiaalisiintilanteisiin ja pääset pikkuhiljaa eroon pelostasi.
Toivottavasti tästä olisi jotain apua, aurinkoista kesän odotusta,
T: Kia :)
Ajattelin, että olen yksin tällaisen ongelman kanssa. En sinänsä osaa antaa neuvoja, mutta koin, että minun tarvitsee jakaa kokemukseni ihan omaksi parhaakseni.
Henkilökohtaisesti en pysty olemaan oma itseni tuntemattomien ihmisten seurassa ja pelkään heidän tuomitsevan tai muuten kummastelevan käytöstäni ja puheitani. Tiedän kyllä ettei asiat näin ole, mutta päätän silti yleensä pysyä hiljaa keskusteluiden aikana.
Kouluaikanani en viitannut tunneilla, mutta lähes kaikki luokkakaverini olivat hyvä ystäviäni. Viittaamisen puute ei kuitenkaan vaikuttanut koulumenestykseeni. Tämä jatkui myös yläasteella. Lukioon mennessä mukaani tarttui yksi vanha luokkakaverini, joka myös pääsi samaan ryhmään. Muita ryhmäni opiskelijoita en pitänyt ystävinäni/kavereinani vaan yksinkertaisesti luokkatovereina. Nekin suhteet jäivät kuitenkin etäisiksi. Aloin tiedostaa ongelmaani lukion opiskeluiden aikana.
Minulle helpottava asianhaara on, jos saan keskustella ja tutustua henkilöön kahden kesken. Silloin en koe muiden tuomitsevan sanomisiani ja pystyn lopulta olemaan oma itseni ihmisen seurassa. Näin kävi muutaman työkaverini kanssa, joihin pystyin tutustumaan töiden lomassa.
sun pitää opetella pois siitä. meijän luokalla on yks tyttö jonka ei tarvii mennä välkillekkään sen takia että hän pelkää. hän ei tule joskus kouluunkaan jos tietää että hän joutuu puhumaan. se on muillekkin tosi häiritsevää ja mietin miten sosiaalisten tilanteiden pelko voi vaikuttaa siihen että hän ei ole liikuntatunneilla mukana.
menet vaina mukaan keskusteluun, pian se tuntuu jo mukavammalta :)
Tiedän tunteen. Nykyään mulla on paljonpaljon helpompaa osallistua keskusteluun ja esittää omia mielipiteitäni. Noin viisi vuotta takaperin, vahdoin paikkakuntaa todella pienestä kunnasta ja löysin vihdoin sen tasapainon. Pienellä paikkakunnalla oli vaikea kehittää omaa sosiaalisuuttaan, sillä ensinnäkin jos joutuu pienessä koulussa silmätikuksi on vaikea löytää lojaaleita kavereita ja lisäksi pitkät välimatkat vaikeuttavat suunnattomasti. Minusta on tärkeintä, että löytää itselleen porukan jossa voi olla täysin oma itsensä. Voit puhua heidän kanssaan mistä tahansa ilman tunnetta, että he inhoavat sinua. Omaa sosiaalisuuttaan voi parantaa vain ottamalla itseään niskasta kiinni ja avaamalla suunsa edes kerran. Itselleni vaikeinta on esiintyä luokan edessä, mutta kaikkeen tottuu jos iskostaa itseensä ajatuksen siitä, että tiedät mistä puhut ja olet aiheesta varma. Jos luotat itseesi, muut luottavat sinuun ja kehityt varmasti sosiaalisella tasolla.