Hei! <3
Olen kuutosluokkalainen tyttö. Pelkään, jos totta puhutaan, erittäin monia asioita, sekä minun on vaikea hyväksyä itseni.
Pelkään esimerkiksi aivan normaaleja asioita; riitoja, uimista, vähän jopa koulua. Riidoissa en usein ole mukana, jonka takia en ole niihin tottunut muutakuin veljieni kanssa. Uimista pelkään traumojen takia; kerran koulu-uinnissa melkein hukuin, johon opettaja vain nauroi ja sanoi sitten, että se oli hyvä ”esimerkkitilanne”, sekä kertoi asiasta kahdelle kokonaiselle luokalle, vaikkei toinen ollut uinnissa edes mukana, ilman minun suostumustani. En ole varma miksi koulua pelkään, saattaa johtua entisestä kokemuksesta tuon edellä mainitun opettajan kanssa, joka tosiaankin huusi minulle melkein joka päivä. Pelkään myös, että menetän itselleni tärkeät ihmiset, esim. äitini tai tyttöystäväni.
Minusta saattaa helposti saada sellaisen kuvan, että hyväksyn itseni täydellisesti sen takia, että pukeudun omaan tyyliini ja toteutan itseäni. Totuus kuitenkin on se, että vihaan itseäni, kehoani, ääntäni ja kasvojani. En ikinä ole tarpeeksi itselleni. Katsoessani peiliin usein mietin vain, että ”miksi olen tälläinen? Miksi olen ruma?”. Joskus on tilanteita, joissa pidän itseäni ihan nättinä, mutta ei niitä kauhean paljoa ole. Ja vaikka minulle usein sanotaankin, että olen kaunis ja yms. kehutaan, en tunne itseäni täydelliseksi itselleni. En vain pysty.
Haluaisin kovasti pitää itsestäni, enkä haluaisi pelätä niin paljoa. Pelkään myös tämän tekstin lähettämistä, mutta haluan avautua, en pysty pitämään kaikkea itselläni.. Usein istun yksin kotona, kuuntelen musiikkia ja luen/katson jotain sarjaa.. Silloin en ajattele paljoa. Mutta illalla ajatukset tunkeutuu päähäni, pakottaa minut ajattelemaan ja pelkäämään.
Tässä tuli nyt aikasta paljon tekstiä, toivon että edes joku on jaksanut lukea tänne ja joku ehkä vastaisikin! Hyvää loppupäivää/-yötä just sulle! <3
moi :).
oon pahoillani että sulla on tällaisia pelkoja ja oman kehon kanssa kamppailuja. et ole yksin:). itsekkin kärsin oman ulkonäköni puolesta TOSI PALJON!!!! en enää niin hirveästi. ja tiedän myös miksi et tykännyt tuosta opettajasta. itsellä on semmoinen olo joskus että opettajat unohtaa mut ja ei kannusta hirveästi. luulevat kai että olen hyvä oppilas ja niin näköjään olen, mutta ei se tarkota että pitäisi unohtaa ja ignorata. toivon että käyt juttelemassa vaikka terkkarin tai kuraattorin kanssa:) tai miksei vaikka vanhempiesi kanssa. aina löytyy joku joka kuuntelee:).
kaikkee hyvää sulle❤️✨
Moi! Mulla on sama tilanne! (Tein oman keskustelun mun peloista.) Mä pelkään, tai en suoranaisesti pelkää, mutta kammoan tosi monia asioita. Eniten mä pelkään kuolemaa. Mä sain yhdestä pikku rintakivusta tosi ison paniikkikohtauksen ja hyvä että oli äiti joka ymmärsi! Pakko myöntää että vähän säikähdin tuota tekstiäsi, koska se kuulosti ihan minulta! Meille on tapahtunut samoja asioitakin! (Uimahallit kammottaa minua kun melkein hukuin!)Mutta pelko on vain tunne! Kyllä tästä selvitään!
Tsemppiä sinulle ja ihan kaikille!
oon myös 12v tyttö :)
en oikeen osaa auttaa, vaikka itekkin pelkään esim koulu-uintia ihan vaan sen takia että ahistaa olla siinä uikkarissa meiän luokan (poikien) eessä. mullakin on aikas paljon ulkonäköpaineita, enimmäkseen paino ja iho mutta välillä on niitä hetkiä ku tunnen itteni ihan kauniiks :).
mutta oon varma että oot ihana ja kaunis ihminen, ily <3
moi!
mulla on sama juttu. pelkään ihan normaaleja asioita esim koulua joka ilta ja mietin vaan seuraavaa päivää. mietin liikaa mitä muut ajattelee mun ulkonäöstä yms.
tsemppii et oo yksin<3
Hei. Voin samaistua moniin asioihin, joita tässä mainitset. Mulla on myös ollut vaikeuksia itsensä hyväksymisen suhteen ja on ollut pelkoja ja epävarmuutta, eli et ole asian kanssa yksin! Se voi tuntua tosi pelottavalta pyytää apua, ja olen iloinen siitä, että uskalsit laittaa viestiä tänne <3
Se on ymmärrettävää, että sinulla on tuollaisia pelkoja, ja ovat varmaan myös aika yleisiä pelkoja. Luulen, että kaikilla on pelko, että menettää jonkun läheisen ihmisen tai eläimen. Siihen voisit yrittää elää hetkessä ja miettiä, mitä kaikkea hyvää äitisi ja tyttöystäväsi tuo sun elämään.
Harmi, että tuo opettaja on käyttäytynyt tolla tavalla sua kohtaan, ei ole oikein eikä esimerkillistä. Ymmärrän tuon että ei haluaisi kokea riitelyä. Riitely kuitenkin kuuluu suhteisiin ja niissä kannattaa vain yrittää rauhallisesti keskustella asiat läpi ja kuunnella toisiaan.
Tosi hyvä, että uskallat olla oma itsesi ja että sulla on oma tyyli, se vaatii rohkeutta. Illalla saattaa tuntua vaikealta saada ajatukset sammutettua. Voisitko silloin yrittää esim. kirjoittaa päivän kivat jutut ylös ja miettiä jotain kivaa kun meet nukkumaan? Se on tosi samaistuttavaa varmaan monelle että ajattelee ”en oo tarpeeksi hyvä.” Tosi hyvä, että haluat kuitenkin tehdä asialle jotain. Voisit alkaa kirjoittamaan tai ihan vain ajattelemaan joka päivä 1-3 hyvää juttua itsessäsi. Se voi olla jokin pieni juttu, mutta sen pitäisi olla jokin juttu mihin siinä hetkessä uskot. Netissä varmaan löytyy itsemyötätunto-tehtäviä tai meditaatioita, joita voit kokeilla.
Jos sulla on mahdollisuutta käyttää rahaa ostakseen kirjoja, suosittelen Anni Karhuvuoren tehtäväkirjoja. Kun puhuit noista peloista mulle tuli mieleen hänen kirja ”Uskalla elää.” Sen lisäksi on myös olemassa ”Hidasta elämää”- kirjoja ja kortteja, joita voi myös käyttää itseensä tutustumiseen ja rauhoitteluun.
Oot tärkeä ja vaikutat ihanalta ihmiseltä!
Tässä vielä linkit noihin kirjoihin/kortteihin:
https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=author%3AAnni%20Karhuvuori