Olen ollut jo kauan tässä tilassa. Lyön itseäni (usein poskelle kova) tai raapaisen kättäni kun olen tehnyt virheen ta muuten tyytymätön itseeni.
Ylipäätään inhoan , tai naama on ok, mutta olen läski lääkityksen takia kun olin pieni. Olen tehnyt kaikkeni mutta, ei laske. Pidän itseäni outona, liian nauravaisena joka nauraa ei millekään ja se on syy myös miksi isken itseäni. En enää tunnista ystäviä ja monesti hengaan koulussa yksin, jos saa tehdä parinkanssa töitä olen yksin koska pelkään muitten hyväksyntää…
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? -osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20.
Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
