Mua pelottaa. Tosi paljon. Oon rakastunut, pahasti. Rakastuin mun hyvään kaveriin, ja nyt meillä on ns. säätöä. Molemmat ollaan siis naispuolisia. Oon siis niin sanotusti ”tullut kaapista” biseksuaalina jo noin vuosis sitten parille ihmiselle vain. Mun äiti on kova homofoobikko vaikka ei sitä ihan suoraan myönnäkkään, ja mua pelottaa se, että sitten kun oon valmis kertomaan niin mitä mieltä se on asiasta. En tiiä mitä tehdä ja mitä ajatella, oon ihan sekasin koko asiasta kun oon niin peloissaan. Tekis mieli pitää asia salassa mutta samaan aikaan huutaa niin kovaa että kaikki kuulee. Vakava masennus ei asiaa oikein lohduta. Mutta mä jo tässä vaiheessa tiedän, että se tyttö on ainoa, joka saa mut hetkeks ees pois tästä huonosta olosta, ja mä en halua muuta kuin olla hänen kanssaan. Ehkä asiasta kertominen auttaisi edes jotenkin, mutta haluaisin täältä vain vastauksia siihen, miten lähestyä asiaan. Mua ei kiinnosta kenenkään muun mielipide kun äidin, ja se tässä pelottaakin.
Hei!
Hienoa, että olet rakastunut! Se on ihana tunne. :)
Jos olosi tuntuu paremmalta ollessasi rakastamasi tytön kanssa, älä missään lopeta sitä! Edes pienet onnenhetket parantavat elämää todella paljon!
Mielestäni sinun kannattaisi jutella esimerkiksi rakastamasi tytön kanssa, siitä miten etenet äitisi kanssa ja siitä, että haluatko kertoa asiasta muille. Voit myös puhua muun luotettavalta tuntuvan ihmisen kanssa asiasta.
Asiasta äidille kertominen on varmasti vaikeaa, mutta muista, että hänen pitää kunnioittaa ja arvostaa sinua juri sellaisena kuin olet!
Rakkaus pelottaa kaikkia, mutta sitä voi ajatella myös hyvänä pelkona. Älä anna tämän lannistaa itseäsi ja nauti kaikesta mistä pystyt!
