Moi en nyt tiiä kuka tätä tällä hetkellä lukee. Mutta miuta jännittää ihan hirveesti mennä kasille kesän jälkee. Miulle on huudeltu koulussa viime vuonna melkein joka päivä ja se on oikeesti vaikuttanu miun elämään. Mie tykkään siis kuunnella raskaampaa musiikkia ja pukeudun vähän eri tavalla kuin moni muu meidän koulussa. Eli oon joku mikä lie hevari punkkari en jaksa luokitella. Miun hiukset on kans lyhyet ja monella muulla naisoletetulla meidän koulussa ei ole. Joten siitäkin oon saanu kuulla. Muistan kerran puukäsityö tunnin jälkeen kun olin laittamas miun koruja yms takas ja miulla oli sellaset pitkät ketjut mitkä laitan housuihi roikkumaan, niin kuulen kun pari miun luokkalaista puhuu jotain että ”aikooko se h1rttää jonkun noihi” ja olin vaa hiljaa. Vuoden alussa (2026) meille tuli myös uus oppilas joka on ihan kiva mutta sitten tottakai piti esittäytyä/sanoa itsestään jotain. Soitin kitaraa ja soitan siis vieläkin, mutta sanoin siitä että soitan kitaraa ja sen jälkeen kuulen kun toinen näistä miun kiusaajista sanoo että ”v1ttu soittaa kitaraa”. Se johti siihen, etten soittanut varmaan kahteen viikkon koska nuo sanat jäi mieleen. Kyseiset pari luokkalaista on huudellut miulle about siitä asti kun leikkasit keesin (keskeltä pitkät hiukset ja sivut siili). Harrastin tähän aikaan vielä karatea joten aloin koulussa kuulemaan kun sanottiin mm karate kidiksi, cobra kaiksi jne. Kuulin sitä lähes joka päivä. Yks päivä totesin että riitti, ja lopetin karaten koska siitä oli tullut ikävä harrastus sen takia että sain kuulla siitä jotain pahaa jatkuvasti. Puhuin tästä kiusaamisesta meijän koulun kuraattorin kanssa ja hän otti asian puheeksi näiden tyyppien kanssa. Se loppu hetkeks mutta vaan ehkä kuukaudeks ja sitten se taas jatku. Mutta siis jännittää mennä kasille kun pelottaa että toi huutelu yms jatkuu. Jos joku nyt saa tästä jotain vertaistukea niin hyvä juttu, mutta toivon että en oo ainut tällänen. Tuntuu jotenki ulkopuoliselta jatkuvasti, ainakin koulussa.
Moi!
Olen todella pahoillani, että olet kokenut tällaista. Se mitä kerroit, ei ole todellakaan ok eikä sinun syysi! On todella ymmärrettävää, että kouluun meno ahdistaa ja jannittää.
Haluan sanoa, että älä todellakaan luovu harrastuksistasi äläkä muutenkaan muuta itseäsi. Olet arvokas juuri noin, kun olet!💓
Juuri nyt kannattaa keksiä jotain kivaa tekemistä, kun on vielä kesäloma. Mutta kun palaat kouluun, juttele vaikka uudelleen kuraattorin kanssa ja voit sanoa, että tämä ahdistaa sinua erittäin paljon. Onko sinun mahdollista puhua vaikka jonkun muun turvallisen aikuisen kanssa? Vanhempien, sisarusten tai vaikka koulussa opettajan kanssa.
Suuresti tsemppiä sulle! Olet ihana juuri noin!💓
